Uutinen 18.9.2020 klo 15.09
Osin etänä ja osin paikan päällä Kaupunkilaisten omalla pellolla oli yhteensä parisenkymmentä kumppanuusmaataloudesta kiinnostunutta. © Anni Turunen
Kumppanuusmaataloustapaamisessa pohdittiin mahdollisuuksia huomioida jäsenten taloudellinen tai sosiaalinen tilanne heiltä kerättävissä satomaksuissa, varmistaen samalla myös tuottajien riittävä toimeentulo.
Vantaalla Kaupunkilaisten omalla pellolla 5.9.2020 järjestetyssä tilaisuudessa keskusteltiin erilaisista kumppanuusmaatalouden maksumalleista. Työpajamuotoinen tapaaminen oli osa Just food -hankkeen tutkimusta, ja siellä kerättiin aineistoa uusien maksumallien kehittämisen tueksi. Käytännön kokemuksia erilaisista maksumalleista kertoivat pitkäaikaiset kumppanuusmaatalouksien toimijat Rita Amundsen Øverland Andelslandbrukista Norjasta ja Sebastian Klein Saksan kumppanuusmaatalousverkosto Netzwerk Solidarische Landwirtschaftista sekä Olli Repo Kaupunkilaisten oma pelto ruokaosuuskunnasta. Paikan päällä olleet osallistujat pääsivät lisäksi peltokierrokselle tutustumaan Kaupunkilaisten omalle pellolle.
Kaikki osapuolet olivat tehneet saman havainnon: koronatilanteen vaikutuksesta keskustelu kumppanuusmaataloudesta on tänä vuonna lähtenyt uuteen nousuun, ihmiset ovat nyt selkeästi kiinnostuneita ruokaturvasta ja omavaraisesta ruoan tuotannosta. Myös luomu- ja lähiruokakysymykset ovat nousseet pinnalle. ”Norjassa on aloittanut tänä vuonna yllättäen 12 uutta kumppanuusmaataloutta, ihmisiä todella kiinnostaa mistä se ruoka tulee”, sanoo Amundsen. Tämä on siis hyvä aika puhua myös kumppanuusmaatalouden maksumallien kehittämisestä.
Maksumalleissa ei kyse pelkästään rahasta
Kumppanuusmaataloudessa (Community Supported Agriculture, CSA) kuluttajajäsenet maksavat tuottajille etukäteen sovitun hinnan tulevan satokauden tuotteista, joita he saavat käyttöönsä pitkin satokautta. Usein jäsenet myös osallistuvat työskentelyyn pellolla. Perinteisissä kumppanuusmaatalouden malleissa vuosittainen sato-osuuksien maksu on kaikille sama riippumatta jäsenen tulotasosta, eikä se huomioi erilaisten jäsenten sosioekonomista tilannetta. Tämä on saattanut rajoittaa heikommassa asemassa olevia ryhmiä osallistumaan kumppanuusmaatalouteen.
Suomen, Norjan ja Saksan kumppanuusmaatalousmalleissa on eroja, mutta kaikki puhujat olivat samaa mieltä siitä, että kyse ei ole pelkästään rahasta tai mustavalkoisesti ruoan ostamisesta ja myymisestä, vaan maatilan tuotteiden jakamisesta yhdessä – suruineen ja iloineen.
Uudenlaisista maksumalleista on saatu hyviä kokemuksia. Norjassa on kokeiltu esimerkiksi kolmeen eri budjettiin perustuvaa maksua, jäsen voi halutessaan maksaan ns. normaalihinnan, tai tilanteestaan riippuen, joko sitä hieman pienemmän tai suuremman summan.
Saksassa maksujen vaihtelu on vielä suurempaa. Saksan kumppanuusmaatalouden pioneeri ja mehiläistarhaaja Sebastien Klein sanoo, että heillä toiminnan taustalla on ajatus siitä, että ruoalla ei ole hintaa, mutta ruoan tuotannosta syntyy kuluja. Näin maksujen pohjalla ovat viljelyn kustannukset, joista jokainen vastaa haluamallaan summalla. Käytössä olevassa tarjouskierros-menettelyssä (bidding round) jäsenet tarjoavat summaa, jonka ovat valmiita itse maksamaan tulevasta sadosta. Kun kaikkien jäsenten tarjousten yhteenlaskettu summa vastaa vuotuisen viljelyn kustannuksia, voidaan tarjouskierros hyväksyä. Näin viljelyn kustannukset on saatu jaettua jäsenten maksukyvyn mukaan.
Lisäksi on kokeiltu erilaisille ryhmille halvempia tai ilmaisia vierasosuuksia. Pelloilla on ollut töissä hyvin erilaisista lähtökohdista olevia ihmisiä, joita kiinnostaa aloittaa omaa peltotoimintaa, esimerkiksi uudelleenkouluttautuvia ihmisiä, alan opiskelijoita, luomu- ja ympäristöasioista kiinnostuneita aktivisteja sekä maahanmuuttajia. ”Maahanmuuttajataustaisilta jäseniltämme olemme oppineet paljon sekä maanviljelystä että tuotteiden käytöstä”, Amundsen kertoo.
Mehiläisten kukkapelto. © Anni Turunen
Uusia rahoituslähteitä ja uutta teknologiaa
Hyviä käytäntöjä on saatu myös perustamalla erilaisia ulkopuolisella projektirahoituksella toimivia projekteja, esimerkiksi yrttien, kukkien sekä mehiläisten ja kanojen hoitoon liittyviä ryhmiä. Näiden perusviljelyskasvien satoa täydentävä tuotto on voitu siten jakaa myös kaikkien kesken.
Klein kertoi myös, miten uutta teknologiaa voidaan hyödyntää kumppanuusmaatalouden rahoitusmalleissa. He olivat kehitelleet nk. online biddingiin kännykkäsovelluksen, jolla sujuvoitetaan rahoituskierroksen järjestämistä.
Demokratia ja solidaarisuus toiminnan keskiössä
Satomaksujen reiluja maksumalleja voidaan kehittää jäsenten kanssa yhteistyössä. Kumppanuusmaataloudessa mukana oleville aktiiveille on tyypillistä, että kaikilla on erilaisia mielipiteitä ja ehdotuksia, miten asioita voisi kehittää. Henkeen kuuluu, että kaikkia kuunnellaan tasapuolisesti. Jäsenien verkostoituminen ja uusien jäsenten perusteellinen opastus helpottavat yhteistyötä ja tuovat läpinäkyvyyttä toiminnalle. Sekä Amundsen, Klein että Repo listaavat konkreettisia esimerkkejä yhteistyön vahvistamiseksi:
- selkeät kirjalliset ja pitkäaikaiset sopimukset
- hyvä viljelysuunnitelma
- organisoitunut hallitus, budjettisuunnitelma, säännölliset vuosikokoukset
- viestintä, kuten uutiskirjeet ja nettisivut
- koulutukset ja infopaketit
- tapaamiset
- mahdollisissa konfliktitilanteissa hyvä kommunikaatio.
Kaupunkilaisten omalta pellolta satoa "saa ottaa -laareissa". © Anni Turunen
Haluatko mukaan?
Suomessa CSA ei ole vielä niin tunnettu, meillä toimii tällä hetkellä kymmenkunta kumppanuusmaataloutta eripuolilla Suomea. Mukaan toimintaan mahtuu siis vielä. ”Tarvitsemme jäseniä, jotka voivat sitoutua toimintaan pidemmäksi aikaa, näin voimme taata tuottajille myös tarvittavan elannon. Uskon, että jos saamme ihmiset sinne pelloille katsomaan mistä se ruoka tulee, kiinnostus kumppanuusmaatalouteen herää myös”, sanoo Repo.
Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Reilu ruokamurros – Just food -hanke, Kumakka - Kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta -hanke
sekä kumppanuusmaataloustoimija Kaupunkilaisten oma pelto. Puheenvuoroja aiheesta esittivät myös Susann Rännäri Luomuliitosta, Rita Amundsen Øverland Andelslandbrukista Norjasta ja Sebastian Klein Saksan kumppanuusmaatalousverkosto Netzwerk Solidarische Landwirtschaftista. Tarkempi kuvaus päivän tapahtumista löytyy Oman pellon blogista. Kiitos kaikille osallistujille idearikkaasta keskustelusta!
Lisää aiheesta
Lisätietoja
- Just food -hanke, tutkijatohtori Riikka Aro, Jyväskylän yliopisto, etunimi.sukunimi@jyu.fi, puh. 040 724 2112
- Kumakka-hanke, Ritva Mynttinen, 044 590 6832, ritva.mynttinen@helsinki.fi
- Ruokaosuuskunta Kaupunkilaisten oma pelto, Olli Repo, puh. 050 571 5032, olirepo@gmail.com