Hiiliviljely maidontuotannon muutosvoimana?

© Just food/AdobeStock

Haastattelimme 18 maidontuottajaa eri puolilta Suomea keväällä 2020. Valio oli aloittanut samoihin aikoihin hiiliviljelykoulutuksia viljelijöille tähtäimenään pudottaa koko maitoketjun päästöjä. Eräs viljelijä mietti näitä tavoitteita näin:

”Siinä ei rasitettaisi luontoa ja kaikkien olisi helppo käyttää maitotuotteita niin kuin haluaa, eikä tulisi kenellekään sitä sellasta… Kun moni kokee tätä ahdistusta, ilmastoahdistusta… Jos mä voisin tarjota tuotteen, jonka mä voisin todistettavasti ulkopuolisen arvioijan toimesta näyttää toteen, että tää on hiilineutraali, niin mä myöskin vapauttaisin sen kuluttajan siitä tälläsestä pohdinnasta.”

Haastatteluissa olimme ennen kaikkea kiinnostuneita siitä, miten reiluina ja oikeudenmukaisina uudet hiiliviljelyn tavoitteet ja toimenpiteet koetaan. Viljelijöiden kannalta keskeisimpinä oikeudenmukaisuuden kysymyksinä nousivat esiin maatalouden kannattavuus, kokemukset syyllistävästä keskustelusta ja turvepeltojen käyttö tulevaisuudessa.

Kannattavuus, keskusteluilmapiiri ja turvemaat

Heikosta kannattavuudesta on puhuttu pitkään. Myös hiiliviljelytoimet on siten helpompi omaksua ja kokea reiluiksi, jos ne samalla parantavat tilan toimintaa myös taloudellisesti. Lähtökohtaisesti oletettiinkin, että toimet eivät ainakaan heikennä kannattavuutta. Niiden ajateltiin vaativan vain vähän investointeja ja toisaalta tuovan säästöjä toimintatapoihin.

Viljelijöitä kuitenkin häiritsi yleinen julkisen keskustelun ilmapiiri. He kokivat, että tiloilla on jo ennestään tehty toimenpiteitä ympäristön ja ilmaston hyväksi, mutta niistä ei julkisessa keskustelussa juuri puhuta. Sen sijaan keskustelu on heidän mielestään usein viljelijöitä syyllistävää, mikä ei puolestaan motivoi uusiin toimenpiteisiin.

Laskennallisesti päästövähennystoimia olisi helppo toteuttaa kohdistamalla ne turvemaihin. Tällöin alueelliset vaikutukset olisivat kuitenkin epätasaiset: turvemaat painottuvat Pohjanmaalle ja Pohjois-Suomeen. Myös tilat ovat keskenään epätasa-arvoisessa asemassa. Joillekin tiloille turvemaista luopuminen voisi olla melko kivutonta, mutta toisilla niitä on lähes kaikki tilan pelloista. Turvepeltojen omistajien kannalta keskeiseksi nousevatkin eri viljelyvaihtoehdot, mitä pelloille voidaan kohdistaa, jotta viljelykäyttö olisi mahdollista tulevaisuudessakin.

Hiiliviljely muutosvoimana

Viljelijöiden näkökulmasta hiiliviljelyyn sisältyy ilmastotavoitteiden lisäksi sosiaalinen muutosvoima. Käsitykset ja arvostukset heidän työstään voivat sen kautta monipuolistua. Samanaikaisesti tiloille olisi kuitenkin elintärkeää saada näkymä uudesta taloudellisesta muutoksesta, jota hiiliviljelytoimet tukisivat. Tuotantopanosten hintojen nousun vuoksi tiloilla on juuri nyt erityistä kysyntää ajattelutavalle, jossa pystytään vähentämään esimerkiksi energiaan ja lannoitteisiin laitettua rahaa. Tätäkin hiiliviljely voi parhaimmillaan edistää. Erityisesti biokaasuun ja kiertotalouden paikallisiin ratkaisuihin latautuu odotuksia viljelijöiden keskuudessa.

"Viljelijät eivät yksin pysty ratkaisemaan maatalouden ja hiiliviljelytoimien tulevaisuutta keskinäisriippuvaisessa järjestelmässä."

Valio ja muut elintarvikealan yritykset voivat toimia eräänlaisina välittäjinä, jotka tuovat uusia toimintatapoja käytäntöön. Hiilineutraaleissa tavoitteissa tarvitaankin lopulta kaikkien toimijoiden saumatonta ja läpinäkyvää yhteistyötä: julkista ohjausta, yritysten innovointia, tuotannon vakautta ja kuluttajien hyväksyntää. Tällöin voidaan päästä lähemmäksi tilannetta, jossa kenenkään ei tarvitse kokea keskustelua syyllistäväksi. Samalla ilmastoahdistuskin voisi lieventyä, kuten haastattelemamme viljelijä toivoi.

Antti Puupponen on yliopistotutkija ja opettaja Jyväskylän yliopistossa ja Just food hankkeessa hän tutkii viljelijöiden näkemyksiä ruokamurroksesta ja siihen sopeutumisesta.

Lue lisää

• Puupponen, A., Lonkila, A., Savikurki, A., Karttunen, K., Huttunen, S., & Ott, A. (2022). Finnish dairy farmers’ perceptions of justice in the transition to carbon-neutral farming. Journal of Rural Studies, 90, 104-112.