© Just food/SYKE
Koronaviruspandemia vei yhteiskunnan poikkeustilaan ja myllersi arjen ilman ennakkovaroitusta. Myös ruokajärjestelmä on sekä globaalisti että kansallisesti haavoittuva pandemian suorille ja epäsuorille vaikutuksille.
Miten jäsentää ruokajärjestelmän haavoittuvuutta globaalille terveyskriisille, jonka taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset vaikutukset ovat ennakoimattomia? Jyväskylän yliopistossa vuonna 2016 tuotettu haavoittuvuusmatriisi on työkalu, jonka avulla voidaan tarkastella ruokajärjestelmän eri osa-alueita sekä niihin vaikuttavia haavoittuvuuden “ajureita” ja näiden yhteisvaikutuksia.
Matriisi vastaa kysymyksiin kuka tai mikä on haavoittuva sekä mikä haavoittuvuutta aiheuttaa. Matriisin avulla voidaan tunnistaa sekä ruokaketjun haavoittuvimpia lenkkejä että ihmisryhmiä, joiden ruokaturva tai toimeentulo on uhattuna.
Haavoittuvuuden ajureiksi matriisissa tunnistetaan ympäristömuutokset, ihmisten toiminta, hallinto (politiikat) sekä muut sosioekonomiset tekijät. Haavoittuvia osa-alueita ovat puolestaan luonnonjärjestelmät, erilaiset ihmisryhmät, elintarvikkeiden toimitusketjut, ruokajärjestelmän toiminnot sekä tekniset järjestelmät. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme erityisesti elintarvikkeiden toimitusketjujen sekä kriittisten ihmisryhmien haavoittuvuutta pandemialle.
Haavoittuvuusmatriisia rakentaessamme aineistona toimineet politiikkadokumentit sen paremmin kuin me tutkijatkaan emme osanneet ennakoida, että juuri pandemiasta tulisi ennennäkemättömän voimakas muutosajuri. Matriisin voima työkaluna piileekin siinä, että se tarjoaa tilanteen mukaan joustavasti muuntuvan alustan. Ruokajärjestelmän haavoittuvuutta arvioitaessa voi myös oppia aiemmista pandemioista (katso esimerkiksi FAO).
Pandemian suora ja epäsuora vaikutus toimitusketjuihin ja ihmisiin
Pandemia vaikuttaa sekä suoraan että epäsuorasti niin elintarvikkeiden toimitusketjuihin kuin ihmisiin. Arjessa vaikuttavat erityisesti toimet, joilla hallitukset ja yritykset reagoivat pandemiaan.
Maataloudessa globaalit matkustusrajoitukset aiheuttavat ongelmia, sillä liikkuvan kausityövoiman kato tekee tuorevihannes- ja hedelmäketjut haavoittuviksi. Näyttääkin siltä, että pandemian oloissa pitkälle koneistetut, vähän työvoimaa vaativat tuotantoketjut ovat häiriökestävämpiä kuin paljon työvoimaa vaativat. Myös huoltovarmuuden ja omavaraisuuden merkitys korostuu. Niiden osalta haavoittuvuus kytkeytyy panostuotantoon, esimerkiksi riippuvuuteen fossiilista polttoaineista.
Jos tulevaa satoa ei päästä työvoimapulan takia korjaamaan täysimittaisesti, elintarvikkeiden viejämaat saattavat turvautua vientirajoituksiin turvatakseen elintarvikkeiden saatavuuden kotimaassa. Toteutuessaan uhkakuva haavoittaisi globaalia elintarvikekauppaa ja elintarvikkeiden saatavuutta. Tällä olisi varmasti vaikutuksensa ruoan hintaan.
Pandemian aiheuttamien liikkumisrajoitusten aikanakin päivittäistavarakauppaan on lupa mennä. Siitä huolimatta kaupan alalla on nähty huima loikka ruoan verkkokaupan ja kotiinkuljetuksen suuntaan. Myös ravintoloiden noutoruoka- ja kotiinkuljetuspalvelut kasvattavat suosiotaan. Pandemia näyttää siis vauhdittavan jo pitkään ennakoitua kehitystä.
"Nouseeko haavoittuvimpien ryhmien ääni kuuluviin?"
Kun siirrytään ruoan toimitusketjuista kriittisten ihmisryhmien haavoittuvuuden tarkasteluun, voidaan erottaa neljä ryhmää: +70-vuotiaat ja ihmiset, joilla on jokin perussairaus; heikossa taloudellisessa tilanteessa elävät; tuottajat; ja maatalouden kausityöntekijät.
Ikäihmisten ja perussairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvien liikkumista on rajoitettu. Ruoan saatavuuden takaamiseksi jotkut kaupat ovat järjestäneet erityisiä aukioloaikoja näille ryhmille. Myös ruoan kotiinkuljetusta on lisätty.
Heikossa taloudellisessa asemassa olevien määrä kasvaa pandemian pitkittyessä ja yhä useamman pudotessa työmarkkinoilta. Julkisella sektorilla voi olla ongelmia reagoida tilanteeseen riittävän nopeasti. Siksi hyväntekeväisyytenä jaettavan ruoka-avun tarve kasvaa, mikä voi johtaa turvallisuuden vaarantumiseen ”leipäjonoissa”.
Koulujen ollessa suljettuina myös lapsiköyhyyden torjunnassa tärkeä kouluruokailu on keskeytetty. Kunnissa joudutaan pohtimaan, miten tukea oppilaiden ruokaturvaa opiskelun tapahtuessa kotona.
Maataloustuottajat sekä maatalouden kausityöntekijät ovat molemmat haavoittuvassa asemassa. Jos satoa ei saada korjatuksi, maatalousyrityksen talous ja jatkuvuus ovat koetuksella. Kausityöntekijöiden kohdallakin kysymys on toimeentulosta ja erityisesti sen tasosta. Kuka tekisi raskasta työtä halvalla?
Myllerrys on mahdollisuus muutokseen
Ruokajärjestelmän haavoittuvuus pandemian katalysoimille talouden ja politiikan myllerryksille tarjoaa mahdollisuuden järjestelmätason muutoksiin. Arki on asettumassa uuteen asentoon, jossa epänormaalista on tulossa uusi normaali. Kun yhteiskuntaa aletaan pandemian jälkeen uudelleenrakentaa, avautuu tilaisuus myös kestävämmän ruokajärjestelmän ja ekososiaalisen ruokapolitiikan perustamiseen. Olemme joutuneet havahtumaan siihen, että hyvä ja ravitseva ruoka ei ole itsestäänselvyys. Siksi toivoa sopii myös, että arvostus ruoka-alan työntekijöitä - olipa kyseessä viljelijä, ravintolayrittäjä tai koulun kokki - kohtaan kasvaa.
Professori Tiina Silvasti, tutkijatohtori Teea Kortetmäki, tutkija Ari Paloviita ja tutkija Antti Puupponen Jyväskylän yliopistosta
Lisätietoja