Äänitteen kesto: 32 min
Juontaja: Hanna Jensen
Vieraat: Kaisa Karttunen ja Minna Kaljonen
[äänite alkaa]
Hanna Jensen [00:00:06]: Millainen on kestävä, terveellinen ja ilmastoviisas ruokajärjestelmä? Siitä keskustellaan nyt. Ajankohtaisen Just food -hankkeen tavoite ei ole vaatimaton. Siirtymä ilmastoviisaaseen ja terveelliseen ruokajärjestelmään täytyy voida tehdä kestävästi, hyväksyttävästi ja oikeudenmukaisesti. Hanke on ollut käynnissä reilun vuoden ja on aika puhua siitä, millaisia asioita tämän, kaikin tavoin poikkeuksellisen vuoden aikana on noussut esiin. Minä olen Hanna Jensen ja kanssani ovat keskustelemassa E2-tutkimuksen tutkija maatalous- ja metsätieteiden tohtori Kaisa Karttunen ja hankkeen johtaja Suomen Ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Minna Kaljonen. Tervetuloa.
Kaisa Karttunen [00:00:52]: Kiitos.
Minna Kaljonen [00:00:52]: Kiitoksia Hanna.
Hanna Jensen [00:00:59]: Ilmastoviisas ruokajärjestelmä kuulostaa kokonaisvaltaiselta, mutta mitä se ilmastoviisaus tarkoittaa?
Kaisa Karttunen [00:01:08]: Ilmastoviisaus on käännös englannin kielisestä termistä climate-smart, usein me puhumme ilmastoviisaasta maataloudesta, mutta voimme puhua myös ilmastoviisaasta ruokajärjestelmästä. Ja silloin me katsomme yleensä useampia asioita kerralla, katsomme ilmastomuutoksen hillintää, joka tässä meidän hankkeessamme on hyvin tärkeässä roolissa, mutta mietimme samaan aikaan myös ilmastonmuutokseen sopeutumista. Minkälaisia muutoksia tarvitaan, jotta järjestelmä olisi kestävä, ilmastokestävä, kestävä muuttuvaa ilmastoa vasten ja katsomme myös samalla toimeentuloa, koska jos ilmastoteot sekä hillinnän että sopeutumisen puolella eivät ota huomioon myös muita kestävyyden ulottuvuuksia, kuten sosiaalista kestävyyttä tai taloudellista kestävyyttä ja toimeentuloa, niin silloin se ei ole ilmastoviisas.
Hanna Jensen [00:02:08]: Tämä on ihan valtavan laaja näkökulma, miten Minna tällaisessa laajuudessa pysyy kelkassa?
Minna Kaljonen [00:02:13]: Se on laaja, mutta minä näkisin, että tämä ruokajärjestelmän näkökulma on äärimmäisen tärkeä, koska ratkaisut eivät löydy yhdestä paikasta, vaan niitä tarvitaan eri puolilla ruokajärjestelmää jos ilmastoviisasta ruokajärjestelmää halutaan rakentaa. Ja meillä on aika hyvin tiedossa se, että mitä ilmastoviisaus ja miten ilmastomuutokseen vastaaminen tarkoittaa globaalilla tasolla ruokajärjestelmässä. Puhutaan sellaisesta kolmiyhteydestä, niin kuin Kaisa puhui tuossa äsken, että on ympäristö ja sosiaalinen ja taloudellinen ja kulttuurinenkin kestävyys, niin sitten toisaalta ilmastovastaaminen, niin puhutaan siitä, että me tarvitsemme muutoksia tuotantomenetelmissä, pitää kehittää kestäviä tuotantomenetelmiä, jotta pystytään vastaamaan ruokaturvaan, kasvavaan ruoan tarpeeseen ja sitten tarvitaan muutoksia meidän ruokavalioissa siitä, mitä me syödään. Erityisesti länsimaissa me syömme aika paljon ruokaa, me voimme vähän kohtuullistaa meidän syömistä, ja sitten tarvitaan ruokahävikin vähentämistä, että meillä menee ruokaa haaskuuseen aika lailla. Ja nämä kaikki tarkoittaa erilaisia toimia ruokajärjestelmän osissa. Meidän hankkeessamme puhutaan myös ruokajärjestelmistä, eikä ruokaketjusta, joka edelleen niin kuin laajentaa sitä ajatusta siitä, että ruoka on osa meidän yhteiskuntaa, eikä vaan se, mikä tapahtuu siinä niin kun pellolta pöytään, vaan siinä vaikuttaa myös yhteiskuntapoliittiset ja sosiaalipoliittiset toimet. Ja kun sanoin, että me tiedämme, mitä globaalilla tasolla tarvitsisi tehdä, niin meidän pitää tarkentaa siihen, että mitä Suomessa tarvitsee tehdä. Ja sillä lailla me saamme tarkennettua tätä niin kun isoa kysymystä, kun me tarkastelemme sitä, että mitä meillä Suomessa on aiheellista tämän asian eteen tehdä. Ja siitä tarvitaan lisää tietoa edelleen.
Hanna Jensen [00:04:03]: Minä tiedän, että teidän tavoite ei ole se, mitä nyt ehdotan, mutta voisiko ajatella myös niin, että sellainen ideaalitavoite olisi, että meillä olisi ilmastoviisas ihminen tai yritys tai kunta tai jopa valtio?
Kaisa Karttunen [00:04:19]: Se on hyvä tavoite. Sitä voi jokainen toimija omalla kohdallaan sitten miettiä, että mitä se minun toiminnassani tarkoittaisi, että minä olisin ilmastoviisas, että minä yrittäisin hillitä sitä ilmastonmuutosta omilla toimillani, mutta myös sopeutua siihen joka tapauksessa tulevaan ja meneillään olevaan muutokseen.
Hanna Jensen [00:04:36]: Kyllä. Tänään varmaankin puhutaan aika paljon käsitteistä, koska niitä on syytäkin ymmärtää nyt, ja tulen niitä teiltä kysymään, mutta aloitetaan siitä, että ruoasta tai ruoantuotannosta puhutaan eri näkökulmista ja juuri näillä eri käsitteillä tällä hetkellä ja ilmastoviisaan ruokajärjestelmän lisäksi, olen löytänyt esimerkiksi, kestävän kehityksen ruokajärjestelmä, iskunkestävä ruokajärjestelmä tai resilient eli sopeutumis- ja palautumiskykyinen ruokajärjestelmä. Miksi tarvitaan näin monta tulokulmaa asiaan?
Minna Kaljonen [00:05:08]: Hyvä kysymys. Ehkä jokainen vähän korostaa sitä, ne ovat vähän kaikki samaa sukua nuo kaikki käsitteet, mitkä luettelit tuossa ja ne varmaan kaikki korostavat sitä muutosta, murrosta ja siihen sopeutumista eli hereillä oloa eli adaptiivisuutta, sitä, että mikään asia tässä maailmassa ei ole valmis, vaan että meidän pitää olla kärkkäänä sen kanssa, että me pystymme vastaamaan niihin kipeisiin kohtiin, mitä meidän yhteiskunnassamme tai ruokajärjestelmissämme on. Näin näkisin. Meidän hankkeessa me puhumme erityisesti reilusta ruokajärjestelmästä ja meille se reiluus on erityisen tärkeä ja sillä me tarkoitamme sitä, että me lähdemme siitä ajatuksesta, että ilmastonmuutos haastaa, kuten Kaisa tuossa sanoi, niin kuin ruokajärjestelmän ja siihen voidaan vastata ilmastoviisaasti. Ja siihen ilmastoviisauteen kuuluu se, että meidän pitää reiluusnäkökohdat ottaa huomioon. Meidän pitää ymmärtää, että mitä ilmastonmuutoksen hillintätoimet, minkälaisia vaikutuksia ne aiheuttavat meidän maanviljelijöiden toimeentuloon, ihmisten syömiseen ja sitten toisaalta myös sitten ympäristövaikutuksiin, kuten luonnon monimuotoisuuteen. Ja siinä kun puhutaan reilusta ruokajärjestelmästä, niin nämä ovat sellaisia, puhutaan jakovaikutuksista, että miten hyödyt ja haitat jakautuvat eri ihmisryhmien ja näiden toimien kohteena olevien ryhmien kesken ja tästä me yritämme luoda lisää ymmärrystä siitä, että miten ne hyödyt ja haitat jakautuvat. Mutta sitten myös saada näiden ryhmien äänet kuuluville paremmin eli ymmärtää paremmin, että miten esimerkiksi maitotilalliset tällä hetkellä näkevät ilmastomuutoksen ja minkälaisin toimin he yrittävät siihen ilmastoviisaasti vastata tai olla vastaamatta. Ja sitten toinen tapa on se myös, että yritetään miettiä, että miten sitten politiikalla voidaan näitä hyötyjä ja haittoja lieventää.
Hanna Jensen [00:07:23]: Kaisa, millainen olisi epäreilu ruokamuutos, mitä silloin pääsisi tapahtumaan?
Kaisa Karttunen [00:07:27]: No silloin varmaan nämä hyödyt ja haitat, joita näistä muutoksista aiheutuvat, niin jakautuisi epätasaisesti eri ihmisryhmien kesken, ne voisivat vaikuttaa esimerkiksi ihmisten toimeentuloon heikentävästi joissakin tietyissä ryhmissä tai ravitsemuksen tilan heikkenemiseen joillakin tietyillä ryhmillä, esimerkiksi ikäihmisillä tai koululaisilla tai joillakin muilla väestöryhmillä ja sitten ne voisivat johtaa myös joihinkin ympäristöulottuvuuksien heikkenemiseen. No esimerkkinä voin mainita, että jos meillä loppuu kotieläintuotanto ilmastotoimien takia, niin sitten meillä mahdollisesti aiheutuu ongelmia luonnon monimuotoisuuden kannalta, koska tämän hetkinen lehmien laiduntaminen ja kotieläintalous, niin ne osaltaan ylläpitävät monimuotoisuutta.
Hanna Jensen [00:08:32]: Strategisen tutkimuksen neuvosto rahoittaa teidän hanketta ja siinä on mukana poikkitieteellinen suuri toimijajoukko ja nyt kun kuuntelee teitä, niin ymmärtää kyllä, että sellainen tarvitaan näinkin laajaan näkökulmaan, niin kerrotteko hiukan siitä, että miten faktisesti tätä asiaa te tutkitte?
Minna Kaljonen [00:08:49]: Toden totta, meillä on hankkeessa mukana hyvin poikkitieteellinen porukka ja meillä on ehkä kaksi sellaista tutkimusstrategista linjaa eli me pyörittelemme tällaisia murrospolkuja. Murrospolut ovat se perusta, mitä vasten me näitä asioita tarkastelemme ja ne murrospolut kuvaavat niitä eri tapoja, millä ilmastovaikutuksia voidaan ruokajärjestelmässä hillitä. Ja tällä hetkellä voi puhua kolmesta tällaisesta arkkityypistä näissä murrospoluissa, että on sellainen maankäyttölähtöinen murrospolku, jossa nimenomaisesti maankäyttösektorilla tehdään toimia ilmastovaikutusten vähentämiseksi. Tähän liittyy tietysti turvemaakysymykset ja muut sellaiset, että mitä niille tehdään. Ja sitten toinen murrospolku on sitten taas vastaava, jos me lähdemme sitä meidän ruokavaliota vahvasti muuttamaan eli siirtyminen kasvispainotteisempaan ruokavalioon tai kasvi- ja kalapainotteisempaan ehkä erityisesti tai missä määrin määrin sitten lihaa halutaan ja voidaan vähentää. Ja sitten kolmas on tällainen teknologialähtöinen murrospolku, että mitä esimerkiksi teknologisia muutoksia joko maataloudessa tai sitten laajemmin ruokaketjussa ja siinä prosessoinnissa tai sitten jopa elintarviketeknologiassa uusissa ruoissa ja tämän tyyppisessä, että mitä siellä voidaan tehdä. Ja näillä murrospoluilla me sitten tarkastelemme ihan mallintamalla, meillä on mukana taloustieteilijöitä, ravitsemustieteilijöitä ja ympäristötieteilijöitä, että miten ne hyödyt ja haitat näissä sitten jakautuvat, että jos me lähdemme ruokavaliota muuttamaan, niin miten se vaikuttaa ravitsemukseen meidän eri ryhmissä. Meillä on vankkaa ravitsemustieteellistä osaamista siihen ja vastaavasti maankäytöstä lähtevässä murrospolussa, että miten esimerkiksi turvemaakysymys vaikuttaa meidän maataloustuotantoon eri alueilla, koska turvemaat ovat keskittyneet hyvin pitkälle tuonne rannikolle ja Pohjanmaalle esimerkiksi, että mitä se siellä sitten tarkoittaisi. Ja tätä työtä tehdään, ja ympäristövaikutusten puolella sitten erityisesti vielä tarkastellaan kotimaisen ja tuontielintarvikkeiden ympäristövaikutuksia ja tämä palautuu myös siihen, että jos meidän esimerkiksi ruokavalio vahvasti muuttuu kasvipainotteisemmaksi, niin mitä se tarkoittaa esimerkiksi veden kulutukseen jossakin muualla, tämän typpisiä kysymyksiä. Ja tämä tuottaa aika arvokasta tietoa sitten erityisesti tuonne päätöksentekoon, jotka tuolla päätöksenteossa miettivät niitä ilmastotoimia, että miten voidaan ottaa huomioon nämä erilaiset jakovaikutukset sitten näillä eri akseleilla, siinä kun mietitään, että mitä siellä ilmastopolitiikassa tehdään. Sitten toinen tutkimusstrategia meillä on enemmän sellainen savet maassa ja kädet liejussa tyyppinen tarkastelutapa eli ruokajärjestelmätoimijoiden kanssa yhdessä teemme tällaisia tapaustutkimuksia, joissa he itse kehittävät omaa toimintaa ilmastoviisauteen, viisaampaan ja reilumpaan ruokajärjestelmään ja samalla me tutkimme, että minkälaisia, miten tämä homma toimii ja siellä me teemme erityisesti sitten Valion ja maidontuottajien kanssa tutkimusta ja yhteistyötä, että miten viljelijät kokevat tämän ilmastonmuutoksen ja minkälaisia reiluuden kysymyksiä sieltä nousee ja tätä työtä sitten teemme yhdessä tuon Valion hiilineutraalin maitoketjun kanssa, että he yrittävät kehittää omaa maitoketjuaan hiilineutraalisemmaksi, niin me olemme siinä prosessissa mukana.
Hanna Jensen [00:12:39]: Onko vuoden sisällä tullut jotain, tiedän, ettei tämä niin nopea ole, mutta onko jo vuodessa saatu jotakin, josta voisi kertoa nyt?
Minna Kaljonen [00:12:46]: Joo, haluatko Kaisa kertoa maidontuottajista?
Kaisa Karttunen [00:12:52]: No, olemme syvähaastatelleet 18 maidontuottajaa, Valiolaista maidontuottajaa eri puolilta Suomea, pääasiassa tuolta pohjoisemmasta Suomesta ja olemme kyselleet heidän ajatuksiaan ilmastonmuutoksesta ja hiilineutraalimaitoketjuohjelmasta ja siihen liittyvistä reiluus asioista. Ja kyllä sieltä muutamia tällaisia selkeitä ajatuslinjoja löytyy, emme ole tosin julkaisseet vielä mitään, että kovin yksityiskohtiin en voi tässä mennä, mutta viljelijät ovat huolissaan. He ovat huolissaan yhtäältä ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista omaan tuotantoon tulevaisuudessa, mutta he ovat toisaalta huolissaan myös omasta toimeentulostaan, että millä tavalla nämä ilmastotoimet vaikuttavat sitten heidän mahdollisuuksiinsa tulevaisuudessa tuottaa maitoa.
Hanna Jensen [00:13:45]: Liittyykö tämä siihen, että teidän hankkeen tavoitteessa on tämä eriarvoisuuksien tunnistaminen ja millä tavalla se sitten näkyy Suomessa siis viljelijöiden näkökulmasta tai jos ruoan hinta nousee, niin mitä se tarkoittaa eri ihmisryhmille? Mitä muuta?
Minna Kaljonen [00:14:01]: Tämä liittyy hyvin läheisesti tähän, sitten sen lisäksi, niin erityisesti me tarkastelemme myös eriarvoisuuksia siellä ravitsemuksessa ja se tutkimus perustuu vahvasti meillä sellaiseen Finravinto-tutkimukseen, jota tuolla Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksessa pyöritellään, heillä on sellainen vahva kyselyaineisto siitä, että miten suomalaiset syövät ja sitä kerätään ja päivitetään aina tietyin väliajoin ja sen aineiston pohjalta nyt sitten tarkastellaan näitä eri murrospolkuja, että mitkä ryhmät siellä ovat mahdollisesti haavoittuvia sen ruokavaliomuutoksen osalta ja yritetään löytää sellaisia pienimmän muuttujan vaihtoehtoja siihen kestävään ruokavalioon, että sen päälle yritetään ymmärtää, miten suomalaiset syövät ja mitä se ruokavaliomuutos silloin voisi tarkoittaa niin, ettei meidän tarvitse koko elämäämme pistää uusiksi. Ja että tunnistettaisiin ne erilaiset ruokailutavat eri ryhmissä ja erityisesti tässä kohden ehkä on sitten sanottava se, että kun puhutaan kasvi- ja kalapainotteisesta ruokavaliosta, niin tunnettu faktahan on se, että se on paljon helpompaa naisille kuin miehille. Se on paljon helpompaa ylemmin koulutetuille kuin alemmin koulutetuille, että siellä on eroja meillä syömisessä juuri näiden muuttujien suhteen ja mitä se silloin tarkoittaisi, meidän ravitsemusmallintajat yrittävät löytää sitten sellaista optimiruokavaliota, että saataisiin suomalaista ruokavaliota kestävämmälle tolalle niin, että kaikki pysyisivät mukana tässä muutoksessa.
Hanna Jensen [00:15:56]: Minulla alkaa nousta sellainen ylpeyden tunne, että Suomessa tapahtuu tällaista, että tällainen näin laaja ja tietyssä mielessä humaanikin hanke on käynnissä, joka ottaa eri osapuolet huomioon. Onko tämä kansainvälisesti tavallista? Onko kaikissa länsimaissa tällaisia hankkeita vai onko tämä poikkeuksellinen hanke kansainvälisesti katsottuna?
Kaisa Karttunen [00:16:20]: Minna voi varmaan täydentää, mutta minä aloitan, että maailmassa on ruvettu puhumaan viime vuosina yhä enemmän järjestelmistä. Ruokajärjestelmä on ihan yleinen käsite ja on alettu ymmärtämään, että jotta me voisimme muutosta ja kestävää muutosta saada aikaan, niin pitää tarkastella laajasti. Ja yhä enemmän on alettu puhua myös reilusta murroksesta tai reilusta muutoksesta ainakin täällä länsimaissa. Yhä enemmän siitä tehdään myös tutkimusta, mutta tässä olemme kyllä huomanneet tämän meidän hankkeemme alussa, että vielä aika vähän on julkaistu itse asiassa tästä, mikä koskee varsinaisesti juuri ruokajärjestelmää, että muiden järjestelmien murroksesta ja sen reiluudesta on ehkä enemmän kirjallisuutta tähän mennessä olemassa.
Minna Kaljonen [00:17:12]: Tässä ehkä sen verran vielä voi sanoa, että keskeinen käsite on myös tämä reilu siirtymä, joka on EU:n Green Deal:ssa ja joka on meilläkin poliittisessa keskustelussa mukana ja siihen liittyen se on hyvin poliittinen käsite ja sitä kautta siihen on helppo tarrautua, jokainen antaa sille vähän oman tulkintansa, mutta se on ollut oleellinen erityisesti tuolla energiapuolella eli miten siirrytään fossiilisesta tuotannosta muuhun fossiilivapaaseen energian tuotantoon ja siinä yhteydessä myös reilua siirtymää on käsitelty myös ihan siinä mielessä, että miten voidaan sitten sitä teollisuutta korvata jollakin muulla ja mitä se tarkoittaa sitten tietyille yhteisöille ja heidän elinkelpoisuudelle ja muulle. Ja minä luulen, että sen tyyppiset kysymykset ovat myös hyvin oleellisia. Sitten meillä ruokajärjestelmässä esimerkiksi liittyen turvemaakysymykseen, että jos ne turvemailta lähtevät hiilipäästöt ovat hyvinkin tärkeä tekijä meidän suomalaisen maatalouden ilmastonmuutoksen vastaamisessa, niin miten se voidaan tehdä sillä lailla, että siitä ei aiheudu liian suurta taakkaa sitten näille tietyn alueen viljelijöille, että löydetään sieltä ne keinot, että he pystyvät siihen kannattavasti vastaamaan, että tällä hetkellä ne turvemaat ovat erityisesti käytössä siellä, missä on kannattavaa ja intensiivistä ja vahvistuvaa maataloutta, että se on oikeasti aika kipeä kysymys niillä alueilla.
Hanna Jensen [00:18:42]: No tästä päästään teidän nettisivulle. Teillä on kiinnostavia blogi-kirjoituksia siellä tai näkemyskirjoituksia jatkuvasti ja viime viikolla eli lokakuun 15. päivä Ellen Huan-Niemi kirjoittaa, että ruokajärjestelmän ympäristövaikutuksia voidaan lieventää siirtymällä kohti terveellisempiä kasvispainotteisia ruokavalioita sekä vähentämällä ruokahävikkiä, mutta tämä siirtymä ja varsinkin maataloudessa ja jos puhutaan vaikka palkokasveista ja paljon proteiinia sisältävien tuotteiden viljelemisestä, niin se ei nyt tapahdu kuitenkaan tuosta vain. Ja olisi kiinnostavaa miettiä tai keskustella tässä, että mitä ongelmia siinä on matkassa, että varmastikin investoinnit ja se, että meillä on niin voimakas kotieläin- ja kasvihuonetuotanto tällä hetkellä eli kasvintuotanto, niin miten tällainen siirtymä tulee tapahtumaan ja tarvitaanko siihenkin sitten näitä politiikkatoimia?
Minna Kaljonen [00:19:39]: Kyllä siihen tarvitaan politiikkatoimia ja se on myös asia, jolla on alueellisia vaikutuksia myös, että jos sen verran voin myös raottaa niitä meidän murrospolkuanalyysejä, että siellä siirtymä kasvintuotantoon on mahdollista Etelä-Suomessa ja eteläisimmässä Suomessa, että silloin välttämättä tuolla pohjoisessa ja muualla, niin se ei ole ihan niin helppoa ihan jo luonnon olosuhteista riippuen ja tällaiset asiat ovat tärkeitä tunnistaa, mutta saman aikaisesti on sanottava, että näiden palkokasvien arvoketjun rakentaminen Suomeen tällä hetkellä vaatii yhtä lailla toimia läpi sen koko ketjun tai koko sen järjestelmän. Että se tällä hetkellä tarkoittaa uuden arvoketjun luomista ja siellä on tällä hetkellä monta sellaista pullonkaulaa välissä, jotka eivät toimi. Että mehän kaikki tiedämme ja tunnemme ja hyvin kysyntävetoisesti on elintarviketeollisuus lähtenyt tekemään uusia tuotteita kuluttajille, nyhtökauraa ja niin edelleen, mutta se sakkaa vielä se tuotantopää, että meille ei välttämättä ole sitä kotimaista palkokasvia eikä myöskään sitä niin sanottua ingredienttiteollisuutta niiden tuotteiden valmistukseen ja iso osa tulee niistäkin raaka-aineista sitten ulkomailta. Eli meidän pitäisi tuotantopäätä Suomessa vahvistaa ja meillä esimerkiksi härkäpavun viljely Suomessa on lisääntynyt aika merkittävästi ja siinä on ollut maataloustukipolitiikka keskeisenä ajurina, joka on mahdollistanut tämän, mutta isoin osa edelleen härkäpavustakin menee rehukäyttöön, ettei välttämättä sinne ruokakäyttöön.
Hanna Jensen [00:21:42]: Oli ihan siinä mielessä herättävää tässäkin asiassa törmätä tuossa mainitsemassani tekstissä siihen, että sieltä tuli myöskin, että omien etujen ajaminen sekä valtakeskittymät tekevät ruokavaliomuutosten toteutuksesta haastavia. Omat edut tulevat täälläkin, eli mitä se tarkemmin tarkoittaisi?
Kaisa Karttunen [00:22:05]: Siinä on tietysti monia kysymyksiä, Minna mainitsi jo tämän maantieteellisen sijainnin, että näiden tiettyjen palkokasvien viljely onnistuu käytännössä suhteellisen varmasti vaan täällä eteläisessä Suomessa ja ei aina täälläkään, että monena vuonna härkäpavusta sato menetetään, kun sääolosuhteet eivät satu olemaan sopivat. Herne kasvaa vähän luotettavammin. Ja tietysti siihen liittyy edunvalvontaa, koska kysymys on toimeentulosta ja kysymys on riskin ottamisesta, että pystyykö viljelijä ottamaan sen riskin, että tähän peltoon investoin siemenet ja muut tuotantopanokset, paljon työtä ja sitten en välttämättä saakaan siitä satoa jos sattuu huono kesä.
Hanna Jensen [00:22:51]: Ja leipää omaan pöytään.
Kaisa Karttunen [00:22:53]: Ja myöskään leipää omaan pöytään, että tähän liittyy paljon tätä riskinhallintaa ja muuta ja tietysti myös sitä tottumusta, että on aina totuttu tekemään näin ja on kehitetty tietyt viljelyjärjestelmät ja tietyt kasvit, jotka antavat jollakin tavalla varman sadon vuodesta toiseen, niin sen takiahan sitä kotieläintuotantoakin Suomessa harjoitetaan, että varsinkin nautakarjatuotantoa, koska se on suhteellisen varma. Kyllä meillä nurmi kasvaa riippumatta siitä, minkälainen sää Suomessa on. Nämä ovat hyvin vaikeita kysymyksiä, nämä ovat toimeentulokysymyksiä ja niitä pitäisi pystyä sillä tavalla kiihkottomasti ja maltilla tarkastelemaan ja keskustelemaan ja miettimään, että miten tästä päästään eteenpäin.
Hanna Jensen [00:23:41]: Onhan se aika suuri vaatimus, jos ihan inhimillisellä tasolla miettii, että ihmiseltä tai perheeltä tai heille ehdotetaan, että vaihda työsi.
Kaisa Karttunen [00:23:52]: Kyllä.
Hanna Jensen [00:23:53]: Että olemmeko itse valmiita siihen?
Minna Kaljonen [00:23:55]: Kyllä, ja siinä on tärkeää ottaa myös sellainen historiallinen näkökulma, että kyllähän suomalainen maatalous on rakennettu maidontuotannon ja maitoketjun, josta se lihakin tulee, varaan, sitä kautta sinne on tehty myös isot investoinnit ja se on tärkeää ymmärtää ja se myös korostaa sitä poliittisen ohjauksen tärkeyttä ja myöskin, että jos halutaan, että siellä ne isoimmat intressit on, koska ne on sinne rakennettu tietyllä lailla pitkäjänteisellä poliittisella työllä ja meidän maataloustukipolitiikka on rakennettu sen varaan, että tämä on meidän maatalouden rakenne. Ja eihän sen muuttaminen tapahdu tuosta noin vaan, mutta se myös , että jos sitä halutaan johonkin suuntaan kehittää tulevaisuudessa, niin se vaatii myös politiikalta pitkäjänteisyyttä ja visionäärisyyttä ja strategisuutta, että jos sinne halutaan uusia tuotantomuotoja sinne rinnalle rakentaa.
Hanna Jensen [00:24:58]: Onko nyt, kun hanketta on pyöritetty reilu vuosi, niin onko teillä tullut vastaan jotakin aivan yllättävää, jota te ette alkuvaiheessa olisi odottaneet koronatilanteen lisäksi? Onko se vaikuttanut, mutta onko ollut sellaista, että olette joutuneet kerääntymään pöydän ääreen miettimään, että mitäs tehdään, tätä ei suunniteltu?
Kaisa Karttunen [00:25:22]: Korona on ehkä tuonut tämän kysymyksen omavaraisuudesta ja ruokaturvasta voimakkaammin esille, siitä on puhuttu paljon ja huoltovarmuudesta, taas uusia termejä, että miten Suomessa, millä tavalla ruokajärjestelmä toimii ja kuinka omavarainen sen pitäisi olla ja tällaisissa tilanteissa, kun rajoja on mennyt kiinni ja Suomessahan ei ole ollut suuria vaikeuksia saada ulkomailta raaka-aineita tai elintarviketeollisuuteen eikä sillä tavalla, mutta monessa muussa paikassa maailmalla on ollut ja tämä on noussut keskusteluun ja se ei ehkä siinä alkuvaiheessa ollut meillä niin voimakkaasti fokuksessa, mutta me olemme saaneet ohjausta, meillä on erittäin hyvä neuvonantajaryhmä tässä hankkeessa ja se on meitä vähän ohjeistanut, että voisitte miettiä myös tätä huoltovarmuus- ja ruokaturva-asiaa koronaan pohjautuen.
Hanna Jensen [00:26:16]: Kuinka monta ihmistä tähän liittyy, tähän koko hankkeeseen nyt kun toit vielä esiin yhden uuden ryhmän, niin onko teillä käsitystä siitä, kuinka moni on tähän sitoutunut?
Minna Kaljonen [00:26:29]: Meillä on ehkä sellainen tiivis nyrkki on reilu 10-15 ihmistä, jotka hyvin aktiivisesti pyörittävät tätä, mutta sitten meillä laajenee se porukka, että tutkijaporukkaa meillä on ehkä enemmmän vähemmän mukana.
Hanna Jensen [00:26:48]: Haluaisin teiltä tähän loppuun kommentin tutkija Lauri Reuterin sanomaan asiaa. Hän on nimittäin sanonut, että Suomi voi olla edelläkävijä ruokajärjestelmätasolla, planetaarisella tasolla, jos kykenemme tuomaan hyötyä itsemme lisäksi myös muille, siis muille maille eikä pelkästään itsellemme Suomelle, että me innovoisimme erityisesti tuotantotapoja ja keksintöjä, jotka eivät ole riippuvaisia ympäristöstä, esimerkiksi veisimme terveellisen kouluruoan konseptia maailmalle tai innovoitaisiin lisää moderneja vaikka kiertovesiviljelyn kaltaisia tuotantotekniikoita, niin mitä ajatuksia teillä herää tästä nyt hankkeessa sisällä olevina?
Minna Kaljonen [00:27:29]: Tämä on ihan minun lempilapseni, koska itse työskentelen myös tämän kouluruoan parissa ja me myös tässä hankkeessa työskentelemme sen parissa. Se on sellainen suomalainen vahvuus, joka vahvistaa reiluutta. Se on tasa-arvoinen ja tasavertainen ja sitä kautta suomalaisten ravitsemus on aika hyvällä tolalla, vaikka tuossa aikaisemmin jo nostettiin tiettyjä ongelmia sieltä, mutta moneen muuhun maahan verrattuna niin me olemme suhteellisen tasavertaisia myös sen syömisen osalta, että meillä ei niitä äärimmäisen isoja ongelmia ole ja väittäisin, että koulu- ja päiväkotiruokailu on tässä aika keskeinen tekijä, joka sitä on rakentanut. Ja kannatan lämpimästi tätä Laurin ideaa, se ei ehkä ole ihan helposti vietävissä, koska se on niin sisäänrakennettu meidän yhteiskuntapolitiikkaan koko kouluruokajärjestelmä. Se on meillä perusopetuslaissa ja se on aikoinaan hyvinvointivaltiossa valtion rakentama ja luoma järjestelmä, että sitä yhteiskuntamallia ei ihan tuosta noin vaan viedä toiseen maahan, vaan sitä rakennetaan hissukseen, mutta muuten kyllä. Ja näkisin, että Suomessa on aika paljonkin sellaista ruokainnovointia tällä hetkellä meneillään, joka on myös kansainvälisesti mielenkiintoista ja tiedän myös, että näillä innovoijilla on myös halua mennä ulkomaille ja tsemppaan heitä siinä eteenpäin kyllä vahvasti.
Kaisa Karttunen [00:29:04]: Haluaisin vielä lisätä tuohon kouluruokakeskusteluun, että sitä on jo sillä tavalla yritetty markkinoida muualle maailmaan, että maailman ruokaohjelmalle tehtiin tässä pari vuotta sitten katsaus suomalaisen kouluruokailun historiaan ja nykypäivään, jotta maailman ruokaohjelma voisi sitten omassa kouluruokatyössään maailman eri puolilla köyhissä maissa vetää siitä joitakin ajatuksia ja oppeja, ja kiinnostusta siihen on ollut paljon, että kyllä kehittyvistä maista on oltu Suomeen yhteydessä ja kysytty kouluruokailuasioista paljonkin. Ja sitten vielä yhden tällaisen suomalaisen innovaation haluaisin sanoa ja se tietysti liittyy siihen, että Suomi on pieni maa ja meillä on pienet piirit, että me pystytään kokoontumaan saman pöydän ääreen ja keskustelemaan asioista, että meillä tällainen ruokajärjestelmäajattelu on oikeastaan aika luontevaa ja siinä eri toimijat alkaen ihan hallinnosta ja päätyen sieltä maataloustuotannon ja elintarviketeollisuuden ja kaupan ja suurkeittiöiden kautta kuluttajiin. Me pystytään istumaan saman pöydän ääreen ja keskustelemaan siitä, että minkälainen ruokajärjestelmä Suomella pitäisi olla ja mihin me olemme menossa. Se ei välttämättä onnistu sellaisessa maassa, jossa on 100 miljoonaa asukasta.
Minna Kaljonen [00:30:24]: Pakko lisätä vielä Reijo Karhisen sanoin tähän loppuun, että kyllä se sitten vaatii myös vähän omien etujen tavoittelusta sitä lieventämistä, että osataan katsoa sen poteron ulkopuolellekin, että ehkä sellainen perinteinen edunajopolitiikka, niin siitä tarvitsisi vähän päästä irti, jos halutaan ruokajärjestelmää uusiksi rakentaa. Oikeasti, ei sitä tarvitsisi vähän vaan kunnolla päästää irti.
Hanna Jensen [00:30:50]: Ja todennäköisesti Reijo Karhisen kanssa päästään tulevissa jaksoissakin keskustelemaan, että tämä oli tällainen starttilähtö meille tähän aiheeseen ja Just food -hankkeeseen. Eikös Just food:lla ole parempi nimikin?
Kaisa Karttunen [00:31:05]: Justiina, ehkä, eräille.
Hanna Jensen [00:31:07]: Kyllä, ja tulemme syventymään näihin aiheisiin ja teemoihin sitten tulevissa jaksoissa, mutta kertokaa nyt vielä sitten teidän visio siitä, että kun Just food -hanke jonain päivänä on valmis ja valmis heittomerkeissä, niin mikä hanke tarvitaan sen jälkeen, mitä luulet?
Kaisa Karttunen [00:31:29]: No varmaan tässä hankkeen varrella paljastuu sellaisia kysymyksiä, joihin meidän rahkeet tai osaaminen tai rahat eivät riitä ja nostetaan niitä esille ja yritetään sitten syöttää niitä eteenpäin uusina hankkeina. Näin tutkimushankkeissa yleensä aina käy, että jotain tutkitaan, niin samalla paljastuu isoja tutkimattomia tietoaukkoja. Se on myös yksi meidän hankkeen tehtävä.
Hanna Jensen [00:31:54]: Aivan. Se on yksi loistava lopputulema myös. Kiitos lämpimästi keskustelusta.
Kaisa Karttunen [00:32:01]: Kiitos.
Minna Kaljonen [00:32:01]: Kiitos.
[äänite päättyy]
Takaisin Ruoka murroksessa -podcastsarjan sivulle.