Äänitteen nimi: Ilmastoviisas kouluruoka jakso 11
Äänitteen kesto: 00:26:22
[äänite päättyy]
[Musiikkia 00:00:00]
Hanna Jensen [00:00:08]: Ajankohtaisen justfood-hankkeen tavoite ei ole vaatimaton. Siirtymä ilmastoviisaaseen ja terveelliseen ruokajärjestelmään on tehtävä kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Kouluruoka. Meillä jokaisella on siitä muistomme, mutta ei välttämättä ilmastoruoan näkökulmasta, kuten tänään keskustelussamme. Tänään puhutaan siis ilmastoviisaasta kouluruoasta. Vieraana meillä ovat todelliset asiantuntijat. Otaniemen lukion oppilaat Unna Aittola ja Iida Aulaskoski ja Jyväskylän yliopiston tutkimusavustajana työskentelevä Riina Tykkyläinen, joka on ollut vahvasti mukana justfood-hankkeen kouluruokaan liittyvissä tapaustutkimuksissa. Tervetuloa kaikille. Aloitetaan Unnasta ja Iidasta, kertokaa lempikouluruokanne.
Unna Aittola [00:01:05]: Tämä on minulla aikojen saatossa muuttunut, mutta tällä hetkellä linssibataattipata. Se on mausteinen kastike, mitä meillä on aina välillä. Se on todella hyvää.
Iida Aulaskoski [00:01:16]: Minulla on ehkä kaikki, missä on pastaa. Kaikki pastavuoat ja kaikki pastat kastikkeella. Kaikki sellanen.
Hanna Jensen [00:01:24]: Tämä kuulostaa hyvältä. Entä Riina, sinultakin täytyy kysyä.
Puhuja 3 [00:01:27]: Minulla oli ehdottomasti kalapuikot. Se johtui lähinnä siitä kermaviilikastikkeesta, mitä niiden kanssa oli. Minulla oli varmaan lautasella enemmän sitä kastiketta, kuin niitä kalapuikkoja.
Hanna Jensen [00:01:38]: Minulla taisi olla 80-luvun alussa uunimakkara perunamuusilla. Niissä oli semmoiset viillot ja juustoa. Pikkasen kuivunutta ketsuppia ja sinappia, mutta ei haitannut. Oli tosi hyvää. Mennään sitten teidän koulun ruokalaan vai sanotteko te ravintola?
Iida Aulaskoski [00:01:56]: Ruokala.
Hanna Jensen [00:01:58]: Millainen ruokala teillä on?
Unna Aittola [00:02:01]: Meillä on sillä tavalla, että se on koulun aula samalla. Siellä peremmällä ovat linjastot ja sitten semmoisen amfiteatterin mallisen jutun ympärillä ne pöydät.
Hanna Jensen [00:02:14]: Amfiteatterimallimainen kuulostaa aika hyvältä. Entäs Iida, haluatko lisätä?
Iida Aulaskoski [00:02:19]: On ihan tilava ruokala, mutta siihen koulun kokoon nähden se tuntuu vähän ruuhkaiselta. On vaikea löytää pöytää. Nyt varsinkin syksyisin on linjastolle kauheat jonot. On tullut vähän kiire, kun on joutunut jonottamaan.
Hanna Jensen [00:02:38]: Kauan teillä on aikaa syödä?
Unna Aittola [00:02:40]: 40 minuuttia mielestäni. Se on vähän porrastettu, että kaikki eivät mene samaan aikaan syömään. Onneksi. Noin isossa koulussa.
Hanna Jensen [00:02:48]: 40 minuuttia kuulostaa aika pitkältä minun korvissani.
Puhuja 3 [00:02:51]: Se kuulostaa aika paljolta, koska joillakin on oikeastaan vaan 15 minuuttia joissain kouluissa. Ja sehän on aivan liian vähän. Teillä kyllä jonotukseenkin jää ihan hyvin sitä ruoka-aikaa. Kuulostaa siltä.
Unna Aittola [00:03:04]: Verrattuna 15 minuuttiin ainakin.
Hanna Jensen [00:03:07]: Mitä Riina kouluruokailun ympäristöviihtyisyydellä, minkälaista merkitystä sillä on, jos miettii tätä kestävää kouluruokaa?
Puhuja 3 [00:03:17]: Sillähän on tosi paljonkin merkitystä. Ylipäätään, että ihmiset haluavat mennä sinne kouluun syömään, niin se viihtyisä ympäristö vaikuttaa siihen, että he eivät menekään kauppaan ostamaan eväitä, mitkä tuskin olisivat niin ilmastoystävällisiä, kuin mitä se kouluruoka. Mutta tottakai tuo ruoka-aika on semmoinen, että jos sitä ei ole tarpeeksi, niin sitten voi tulla sitä hävikkiä sen takia, että ei ehdi syödä. Siksi se ruokarauha on tosi tärkeä sen kestävän kouluruoan kannalta.
Hanna Jensen [00:03:46]: Miksi joissakin kouluissa on vain 15 minuuttia aikaa syödä, koska se kuulostaa todella lyhyeltä?
Puhuja 3 [00:03:52]: Se ei yleensä ole niiden ruokapalveluiden oma päätös, että se tulee jostain, en tiedä mistä. Rehtorilta, ylempää. Se on sellainen järjestelykysymys, mitä pitäisi ehdottomasti miettiä kyllä sitä suunnitellessa.
Hanna Jensen [00:04:06]: Luin, että etenkin pääkaupunkiseudulla koulusyöminen on ollut laskussa. Syöttekö te, Iida ja Unna, joka päivä koulussa ruoan?
Iida Aulaskoski [00:04:15]: Joo.
Unna Aittola [00:04:16]: Joo, sama. Jotkut minun kaverini kyllä, jos on sellaista ruokaa, mistä ei oikein tykkää, niin lähtevät kauppaan. Mutta minä kutsun itseäni kouluruokaintoilijaksi. Ja käyn joka päivä koulussa syömässä.
Iida Aulaskoski [00:04:26]: Minullakin on sama. Ajattelin, että lukiossa kävisi joskus kaupassa, mutta en ole käynyt vielä kertaakaan. En usko, että tulenkaan käymään.
Hanna Jensen [00:04:34]: Miltä tämä kuulostaa Riinan korvissa?
Puhuja 3 [00:04:36]: Upeaa, mahtavaa! Te olette kyllä mallikansalaisia. Hyvä juttu, että saimme juuri teidät tähän mukaan.
Hanna Jensen [00:04:43]: Mutta etkö sinäkin Riina, kun olit syömässä koulussa, niin innostuit siitä?
Puhuja 3 [00:04:48]: Joo. Ehdottomasti, koska se on ilmaista energiaa, ilmaista ruokaa ja kannattaa ehdottomasti hyödyntää se. Se, että sieltä kaupasta kun käy niitä eväitä, ne eivät varmaan ole yhtä terveellisiä tai sen ilmastonkaan kannalta hyviä. Siinähän menee omia rahojakin, kun sieltä käy jotain suklaata ostamassa.
Unna Aittola [00:05:06]: Niinpä. Ja kaikki pakkausjutut ja muut.
Puhuja 3 [00:05:08]: Joo. Vielä nekin. Kaupan päälle.
Hanna Jensen [00:05:12]: Monesti puhutaan tästä kouluruoan arvostuksesta, että se olisi huonoa. Mutta onko siitä tullut jo vähän tämmönen stereotypia tai myytti, että arvostetaanko kouluruokaa? Miten teidän koulukaverit?
Iida Aulaskoski [00:05:24]: Ei ainakaan puhuta kouluruoan arvostuksesta. Ehkä se tulee lähinnä siitä, oppikirjoissa puhutaan Suomen kouluruoasta. Kyllä minäkin ehkä ja keitä minä tunnen, niin sinä vain otat sen sillä tavalla, että no, tottakai se on kouluruokaa.
Unna Aittola [00:05:43]: Minusta tuntuu, että aika moni arvostaa sitä, mutta ehkä ei tykkää kaikista ruoista, mikä on ihan ymmärrettävää. En ole erikseen törmännyt sellaiseen kauhean suureen kouluruokavihaan.
Hanna Jensen [00:05:57]: Tuo on hyvin sanottu. Mitä sitten, jos ajattelisitte, että olisi kuin Etelä-Euroopassa tai Keski-Euroopassa, että joku kotona, ehkä te itse, tekisitte joka päivä eväät kouluun. Olisiko se huonompi vaihtoehto kuin kouluruoka?
Iida Aulaskoski [00:06:10]: Joo, kyllä minun mielestäni. Minä vien eväitä välillä harrastuksiini, kun olin siellä pitkään päivällä. Kyllä sitä pitää miettiä aina edellisenä iltana, milloin minä teen sen ruoan. En kyllä jaksaisi sellaista.
Puhuja 3 [00:06:25]: Se voi olla, että kouluruokaa pidetään vähän itsestäänselvyytenä, kun se on ollut niin pitkään. Se voi vaikuttaa siihen arvostukseen. Jos pitäisikin viikon verran tuoda ne omat eväät kouluun, niin se voisi siinäkin arvostus nousta.
Hanna Jensen [00:06:40]: Hei, tuo olisikin hyvä! Oppilaat eivät ehkä ole samaa mieltä, mutta tuo olisikin hyvä idea. Viikon testi.
Hanna Jensen [00:06:47]: Suomessa siis 900 000 lasta ja nuorta syö yhden aterian päivässä koulussa. Se on globaalisti katsottuna tietysti ihan poikkeuksellista. Mutta jos miettii niinpäin, että kuitenkin ruoan tuotanto ja kulutus aiheuttavat 25-30 prosenttia ihmisen toiminnan ilmastovaikutuksista, niin on aika selvää, että jos sitä kouluruokaa katsotaan ilmastonäkökulmasta, niin pystytään tekemään aika suurta vaikutusta. Puhutaanko teillä koulussa siitä kouluruoan vaikutuksesta ilmastoon?
Unna Aittola [00:07:23]: Ehkä juuri kasvisruoan tärkeydestä. Yhdessä kohdassa se vaihdettiin siihen, että se on ennen liharuokaa linjastolla. Sitä ennen se oli vielä ihan erillisellä linjastolla kokonaan. Mutta ruokaraati, missä Iidakin on, ja sitten se meidän kestävä tulevaisuus -ryhmä, minun mielestäni ainakin osittain voi kiittää siitä, että se on siinä ensimmäisenä.
Iida Aulaskoski [00:07:47]: Joo, kyllä se on muuttunut sillä tavalla, että minäkin olin yllättynyt, kun se vaihtui, koska aina on se, että liharuoka ensimmäisenä ja sitten vasta kasvisruoka. Se on mielestäni tosi hyvä.
Unna Aittola [00:08:00]: Plus sitten meillä on ihan kaikille kerran viikossa kasvisruokapäivä.
Puhuja 3 [00:08:04]: Tuo kuulostaa ihan mahtavalta, koska joissain kouluissa se saattaa vielä se kasvisruoka olla jossain tosi kaukana, ihan erillisellä paikalla. Ja oppilaat eivät edes tiedä, että he saavat ottaa sitä. Se on kaikille vapaasti saatavilla, niin tuossa ainakin sitä päätyy aika helposti ottamaan varmasti.
Hanna Jensen [00:08:23]: Onko tavoite se, että sitä ei kutsuttaisi, eikä kohdeltaisi erikoisruokavaliona?
Puhuja 3 [00:08:29]: No ehkä se vähän lisää sitä ihmetystä ja kummetusta, et jos siitä puhutaan kasvisruokana. Sen voisi ehkä ajatella, että se on ihan ruokaa siinä, missä muukin. Siinä on vain eri proteiinilähde.
Unna Aittola [00:08:45]: Niin, sitten ehkä voi erikseen sanoa, että ruokana on linssikastiketta ja liharuokana on jauhelihakastiketta. Sillä tavalla kääntää sen toisinpäin.
Iida Aulaskoski [00:08:54]: Sekin oli, kun huomasin, että siellä linjastolla lukee kauhean isolla kyltillä, että kasvisruoka on ensimmäisenä. Mielestäni se oli vähän outo valinta.
Puhuja 3 [00:09:04]: Voisihan siihen sanoa vaikka, että meillä on kaksi eri vaihtoehtoa tälle pääruoalle. Että ei tarvitse korostaa sitä kasvis vs liha -vastakkainasettelua enää yhtään enempää.
Unna Aittola [00:09:14]: Kyllä ymmärrän sen, että siinä lukee kasvisruoka ekana, että kasvisruokailijat eivät tajua, että se on siinä. Mutta en tiedä tarvitseeko sitä muuten, kun eihän ihmiset ajattele vaikka pinaattilättyjä kasvisruokana.
Puhuja 3 [00:09:24]: No ei todellakaan ajattele. Sepä se.
Hanna Jensen [00:09:29]: Mutta sitten ruoan ilmastovaikutuksista 80 prosenttia syntyy siellä alkutuotannossa eli maataloudessa ja kalastuksessa. On iso vaikutus sillä, millaisia raaka-aineita käytetään. Onko teillä tietoa vaikka koulusta käsin, omasta kiinnostuksesta, että mitkä raaka-aineet ovat ilmaston kannalta kuormittavia, mitkä ovat parempia?
Iida Aulaskoski [00:09:52]: Minä ainakin tein keväällä, kun meillä oli kurssi, missä meidän piti tehdä joku tutkimus, niin meidän ryhmä teki kasvisruoasta ja ruoan kuljetuksen päästöistä. Siinä tuli kyllä katsottua niitä tilastoja ja siinä näkyi hyvin kaikkia eri proteiinilähteitä, että siellä olivat esimerkiksi nämä sika-nauta ensimmäisenä, viimeisenä herneproteiinit.
Hanna Jensen [00:10:24]: Joo, eli taitaa olla niin, että se minun uunimakkarani lentäisi sinne aika pitkälle.
Puhuja 3 [00:10:27]: Joo. Ja siinä on juustoakin sisällä.
Iida Aulaskoski [00:10:30]: Että se nyt ehkä lentäisi romukoppaan.
Hanna Jensen [00:10:32]: Onko sitä enää muuten?
Unna Aittola [00:10:34]: Kyllä meillä jotain uuninakkeja tai -makkaroita on vielä.
Iida Aulaskoski [00:10:37]: On. Mutta aika harvoin kuitenkin.
Puhuja 3 [00:10:39]: Mutta nakkikastikkeella ei ole kovin iso hiilijalanjälki, että se aina vähän riippuu. Se uunimakkara nyt on vissiin aika iso.
Hanna Jensen [00:10:46]: Niin. Ja minäkin olen sittemmin vaihtanut ruokavaliota niistä päivistä.
Hanna Jensen [00:10:53]: Justfood järjesti kouluruokatyöpajoja Helsingissä ja Muuramessa. Mitä siellä Riina tehtiin silloin?
Puhuja 3 [00:11:01]: Siellä oppilaat saivat ottaa ekanakin siellä heidän ruokalassa valokuvia kouluruokailun kehitysehdotuksista ja ehkä ongelmakohdista, mitä he kokevat, siellä on. Sitten menimme kouluille ja meillä oli ryhmätöitä, missä he saivat viedä näitä valokuvien kehitysehdotuksia eteenpäin ja kehittää niistä ilmastoystävällisiä ratkaisuja sinne kouluruokalaan. Ja niitä tulikin sitten vaikka kuinka monesta eri aiheesta.
Hanna Jensen [00:11:30]: Onko se uutta, että oppilaat saavat olla mukana päättämässä ja suunnittelemassa omia ruokiaan?
Puhuja 3 [00:11:37]: Ainakaan minua ei kouluaikana osallistettu ollenkaan tuollaisiin mukaan. Että kyllä se varmasti on. Ja todella hyvä kehityssuunta mielestäni.
Hanna Jensen [00:11:47]: Siellä oli tämmöisiä ruokia makuraadeille, kuin härkispastavuoka, kasvispiirakka, itämainen possukasviskastike. Miltä nämä kuulostavat teidän korviinne?
Unna Aittola [00:12:00]: Ihan hyvältä kuulostaa. Minusta tuntuu, että alakoulussa ja yläkoulussa meillä oli paljon tavanomaisempia ruokia. Mut se voi johtua kyllä, minä olen eri paikkakunnalla ollut alakoulussa ja yläkoulussa, niin se voi ehkä johtua siitäkin. Mutta nuo kuulostavat hyvältä. Ei ole ihan semmoinen tavallinen, vaikka lihakeitto.
Hanna Jensen [00:12:29]: Yksi tarjottu ruoka oli punajuurikeitto ja siinä tapahtui vähän asioita. Kerro Riina siitä.
Puhuja 3 [00:12:36]: Minä en ollut siellä Muuramessa mukana, mutta ilmeisesti ainakin ala-astelaiset olivat vähän säikähtäneet, kun sehän on punajuuren väristä se punajuurikeitto, niin he olivat sitten aika varauksella sitä maistaneet. Kyllä se oli ihan mennyt alas, niinkuin nämä kaikki meidän muutkin ruoat, niistä kyllä hyvin laajalti pidettiin. Siinä punajuurikeitossa oli vielä semmoinen lakritsijauhe mausteena kaiken kaupan päälle, niin sekin sitten vähän säikäytti ehkä. Mutta kyllä siitäkin tykättiin. Nämä pienimmät olivat ehkä sen suhteen vähän varautuneempia, kuin nämä vanhemmat oppilaat.
Hanna Jensen [00:13:07]: Mutta silakkakiusaus sai kannatusta. Oliko se Helsingissä?
Puhuja 3 [00:13:13]: Joo, sitä maistatettiin nimenomaan Helsingissä. Meillä oli eri ruoat Helsingissä ja Muuramessa. Ruokapalvelutkin vissiin yllättyivät sen silakkakiusauksen suosiosta. Kyllä kaikki tykkäsivät ja ainoat, jotka eivät tykänneet, olivat semmoisia, jotka eivät muutenkaan kalaruoista välitä. Se kyllä upposi ja on varmasti listoillekin tulossa.
Hanna Jensen [00:13:34]: Vanhojen aikojen bravuuri kuoriperuna, niin sekin tuli listalle, jota saatettaisiin harkita.
Puhuja 3 [00:13:41]: Se oli näissä meidän työpajoissa yhdet oppilaat ehdottivat, pitäisikö perunoihin kokeilla taas kuoria vai ei. Se on varmaankin peruna siellä kouluruokailussa ikuinen keskustelun aihe. En tiedä, miten teillä, millaisia ovat perunat ja maistuuko ne?
Unna Aittola [00:13:57]: Tänään oli ainakin kuorillisia perunoita.
Iida Aulaskoski [00:14:00]: Sitten siellä on se henkilöstölinjasto erillään, niin sanoin kavereilleni, että noilla on kuorettomia perunoita.
Puhuja 3 [00:14:08]: Kummat olisivat maistuneet teille paremmin?
Iida Aulaskoski [00:14:11]: En tiedä, kyllä minulle menevät molemmat.
Unna Aittola [00:14:13]: Minä kyllä tykkään enemmän kuorillisista. Ne on kai ilmeisesti ravinteikkaampiakin.
Hanna Jensen [00:14:17]: Joo, on joo. Osaatteko te kuorintatekniikan?
Unna Aittola [00:14:20]: Kyllä minä varmaan osaisin kuoria perunan, mutta jos siinä kuoressa ovat ne ravinteet, niin miksi minun pitäisi kuoria se?
Hanna Jensen [00:14:26]: Aivan. Loistava pointti!
Puhuja 3 [00:14:26]: En minä ainakaan jaksaisi kuoria niitä. Kyllähän ne voi syödä kuorineen.
Hanna Jensen [00:14:31]: Entäs mausteet? Mitä teidän mielestä kouluruoan mausteille pitäisi tehdä? Pitäisikö niiden olla valmiiksi maustettuja vai että saatte itse maustaa?
Iida Aulaskoski [00:14:40]: Kyllä minä ainakin tykkään, että niissä on mausteita. Mielestäni on vähän tylsää syödä sellaista mautonta ruokaa. Mutta kyllä välillä itse lisään jotain pippuria ja joihinkin ruokiin lisään soijaa, mihin se käy.
Hanna Jensen [00:14:57]: Riinalta voisin kysyä sen, että yksi ehdotus koski salaatteja. Mitä ne oppilaat halusivat salaateille tehtävän?
Puhuja 3 [00:15:06]: Joskus on sellaisia yhdistelmäsalaatteja. Siellä voi olla vaikka, no, yhdessä esimerkissä oli, että siellä oli mangoja ja sipuleita samassa salaatissa. Sitten siinä ehdotettiin, että salaattikomponentit voisivat olla erillisinä. Ja sehän on tosi hyvä idea, että kaikki oppilaat saisivat koota sen oman maistuvan salaatin.
Unna Aittola [00:15:23]: Meillä on minun mielestäni sillä tavalla. Yleensä ainakin.
Puhuja 3 [00:15:26]: Koska sitten, jos siellä on yksi salaatti, missä on ne kaikki komponentit sekaisin, olipa ne mitä tahansa, niin joku voi jättää sen ottamatta vaan, koska siellä on yksi ainesosa, mistä hän ei tykkää.
Hanna Jensen [00:15:39]: Luin tätä justfoodin tekemää kestävän kouluruokailun keittokirjaa, jossa on siis ilmastoystävällisiä reseptejä. Siinä makuraadissa huomattiin, että nuoret eivät vastusta ilmasto- tai kasvisruokaa mitenkään kummemmin. Eikä myöskään pidä lihaa välttämättömänä aterian osana, kuten ehkä vanhemmat tai aikuiset mediassa saattavat tehdä. Mitä te ajattelette, onko liha välttämätön aterianosa?
Unna Aittola [00:16:08]: Minä kyllä syön koulussa ja muutenkin aika kasvispainotteisesti. Syön maksimissaan kalaa, en muuta lihaa. Aina välillä kuulee, että hyi, otatko sinä kasvisruokaa -tyylisiä, jotkut tekevät siitä vähän liian ison ongelman. Se on kyllä aika marginaalinen joukko.
Iida Aulaskoski [00:16:27]: Minäkin olen ollut kasvissyöjä yläasteelta. Minä en pidä lihaa sellaisena tärkeänä osana. Minusta tuntuu, että se on kyllä monelle vaihtunu, kun on siirtyny yläkoulusta lukioon. Yläkoulussa se kasvisruokailijoiden määrä oli tosi pieni. Ja lukiossa on kyllä ihan reippaasti isompi.
Unna Aittola [00:16:58]: Ja meillä piti vielä keittäjillekin mainita erityisruokavalio, jos oli kasvissyöjä. Kyllä sitä sai ottaa, mutta sitä oli varattu paljon vähemmän, kuin liharuokaa.
Puhuja 3 [00:17:10]: Siihen kasvisruokaan sisältyy kyllä monilla ennakkoluuloja. Siellä meidän maistelutilaisuuksissa jotkut oppilaat olivat, että minä olen kyllä lihansyöjä, mutta voin minä tätä maistaa. Kyllä ne tykkäsivät niistä ruoista kuitenkin. Siinä oli vaan pieni kynnys, että maistetaanko tätä nyt vai ei.
Hanna Jensen [00:17:29]: Minä kerron tässä välissä, että puhumassa paikalla ovat Otaniemen lukion oppilaat Unna Aittola ja Iida Aulaskoski ja Jyväskylän yliopiston tutkimusavustaja Riina Tykkyläinen, joka on ollut vahvasti mukana tässä justfood-hankkeen kouluruokaan liittyvissä tapaustutkimuksissa. Mutta kouluruoasta ei voi oikein puhua puhumatta hävikistä. Miten teidän koulussa toimitaan, jotta se hävikki ois mahollisimman vähäistä?
Iida Aulaskoski [00:17:58]: Ainakin kun meillä on kaksi erillistä linjastoa ja sitten on periaatteessa neljä puolta, mistä voit ottaa. Se toinen linjasto suljetaan aikaisemmin, kuin se toinen. Se on ainakin joku yksi tapa.
Unna Aittola [00:18:13]: Ja meillä minun mielestäni saattaa olla edellisten päivien ruokia, jämiä, tarjolla seuraavana päivänä.
Iida Aulaskoski [00:18:20]: Joo, joskus on jotain kolme tai neljä ruokaa samana päivänä.
Hanna Jensen [00:18:24]: Onko se teille ok, että ne ovat edellisen päivän ruokia?
Iida Aulaskoski [00:18:27]: On.
Unna Aittola [00:18:28]: Joo.
Hanna Jensen [00:18:29]: Nehän ovat useimmiten parempia seuraavana päivänä.
Unna Aittola [00:18:32]: Niin. On päässyt vähän maustumaan.
Puhuja 3 [00:18:34]: Tuleeko teille itsellä laitettua paljon hävikkiruokaa?
Unna Aittola [00:18:39]: Ei kyllä.
Iida Aulaskoski [00:18:39]: Ei. Minä olen vähän sellainen ihminen, ala-asteellakin kaverit oli "sori Iida, ku mä heitän ruokaa roskiin". Tämmönen tyyppi.
Hanna Jensen [00:18:50]: Mitä Riina, millaisia ideoita nuorilta tuli silloin näissä justfoodin kouluruokatutkimuksissa?
Puhuja 3 [00:18:58]: Heillä tuli kanssa tuo, että voisi tarjoilla edellisen päivän ruokaa seuraavanakin päivänä. Ja lukiolaiset miettivät, että voisiko olla kouluruokasovellus, mihin he voisivat ilmoittaa ruokapalveluille, että minä päivinä he ovat tulossa syömään, koska lukiolla se saattaa vähän vaihdella. Ja sitten tietysti tämä perustavanlaatuinen ratkaisu, että otetaan vain sen verran ruokaa, kuin syödään. Siitä voisi olla muistutuksia siellä linjastolla tai jotain tietoiskuja hävikistä. Sitten nekin, jotka ehkä useimmin laittaa roskiin, niin ei ehkä laittaisi enää niin usein.
Unna Aittola [00:19:33]: Meillä on minun mielestäni ainakin jossain kohdassa on ollut sellaisia, että yli viikon ajan punnitaan joka päivä ne hävikit ja sitten katsotaan, vaikuttaako se ihmisten käyttäytymiseen. Se on samaan aikaan, kuin kouluruokala ja henkilöstöravintola, niin mielestäni ne myyvät sitä jäljelle jäänyttä ruokaa päivän lopuksi. Mutta sitä ei yhtään mainosteta. Ei se ole koululaisten tiedossa, mutta ilmeisesti siellä on sellainen palvelu.
Iida Aulaskoski [00:20:00]: Ja meillä on ollut paljon valistuksia, että on kauheasti kylttejä hävikistä. Onkohan siinä linjastollakin ollut jotain sellaisia?
Unna Aittola [00:20:10]: Minun mielestäni joo. Eikö se ole joku hävikkiviikkokin? Printattiin niitä julisteita.
Hanna Jensen [00:20:15]: Hyvältä kuulostaa. Sitten minä luin tällaista Kouluruoka 2030 -kokeilusta, jossa kouluruokaa tutkittiin myöskin ilmastonäkökulmasta. Ja siellä oli tällaisia ruokia: kasvisnakkikastike, pinaattikeittoa kaurajuomaan tehtynä, kanapapurouhekastike, puuro ilmastolisukkein, kasvislasagne, paahdettu kukkakaali, meksikolainen härkischili, falafelit, kasvisgebabvuoka ja ilmastomakaronilaatikko ja ilmastohernekeitto. Ovatko nämä teidän korvissanne, että joo, tätä päivää?
Unna Aittola [00:20:52]: Siis tarkoittaako ilmasto sitä, että se on käytännössä kasvisruoka vai mitä se tässä yhteydessä tarkoittaa?
Puhuja 3 [00:20:59]: Se on varmaan sillä tavalla, että sen aterian hiilijalanjälkeä on jollain tavalla pienennetty. Jos siellä on vaikka maitoa, niin se vaihtuu kauramaitoon tai jotain tällaista.
Iida Aulaskoski [00:21:11]: Minun mielestäni nuo kaikki kuulostivat hyviltä. Ja oli ns tuttuja ruokia, mutta silti kuitenkin vaihtelua.
Hanna Jensen [00:21:20]: Riina, nämä hyödyt eivät kuitenkaan taida olla ihan pelkkää ilmastohyötyä. Onko tässä myöskin mietitty terveyttä ja taloutta ja työllisyyttä ja tämänkaltaisia?
Puhuja 3 [00:21:30]: Tottakai, kun siirrytään kasvipainotteisempaan ruokavalioon, niin se ruokavalio monipuolistuu. Monipuolinen ruokavalio on terveellisempi ruokavalio. Tottakai se naudan liha ja punainen liha, muutenkin sillä ei ole niin hirveästi terveyshyötyjä. Ja sitten jos ostaa lähiruokaa esimerkiksi, niin sittenhän tukee suomalaisia ruoantuottajia.
Hanna Jensen [00:21:51]: Kouluruokailuhan on siis opettanut suomalaisia syömään salaattia. Nyt se opettaa sitten ehkä uutta sukupolvea syömään tarpeeksi kasviksia, hedelmiä. Onko kouluruoka opettanut teille mitään uusia ruokia, mitä te ette olisi kotona syöneet?
Iida Aulaskoski [00:22:07]: Minä olen ollut mielestäni monipuolinen ruokailija, että ei mitään ihmeellistä, mitä nyt heti keksisin.
Unna Aittola [00:22:17]: Aina välillä, kun minä koulussa syön jotain ruokaa, sitten ajattelen, että tällaista minun pitää tehdä joskus kotonakin. Ehkä jotain inspiraatiota, mitä voisi itsekin kokeilla.
Hanna Jensen [00:22:28]: Olisiko teillä jotain ideoita siihen, miten saatais vielä houkuttelevammaks kasvisruokaa? Siellä koulun ruokalassa, että miten saataisiin vielä?
Iida Aulaskoski [00:22:39]: Minä ja minun kaverit monesti mietimme, että aina kun on kasvisruoka, niin siihen vähän niinkuin tungetaan turhaa. Puhun vaikka esimerkiksi porkkanasta, minun mielestäni sitä on joka paikassa, vaikka ei tarvitsisi. Meillä on ollut välillä mietinnässä, että voisi tehdä sen saman ruoan, kuin sen liharuoan, mutta sillä tavalla, että vaihtaa pieniä juttuja.
Unna Aittola [00:23:06]: Usein tosi mössösen näköisiä ne kasvisruoat. Vaikka ne ovat tosi hyvän makuisia, niin joillekin se ulkonäkö saattaa olla vähän kynnyskysymys. Jos ne olisivat vähemmän epämääräisen näköisiä, niin minusta tuntuu, että useampi ottaisi niitä.
Puhuja 3 [00:23:23]: Tuo on ihan ymmärrettävä pointti, että sielläkin, kun me olemme oppilaiden kanssa jutelleet, niin se kasvisruoan ulkonäkö on noussut esille. Mielestäni jos kasvisruoka vaan tehdään maittavan makuiseksi ja houkuttelevan näköiseksi, niin se on yhtä kuin tasapuolinen vaihtoehto siinä sekaruoan tai liharuoan rinnalla. Oppilaat kyllä ottaisivat ihan myös sitä. Mutta ulkonäköön ja houkuttelevuuteen pitää panostaa.
Iida Aulaskoski [00:23:47]: Sitäkin on mietitty, että monet tietävät, mitä perusliharuoat ovat ja miten niitä tehdään. Onko tiedossa, että mitä kasvisruokalijat syö, että jos ei tiedäkään tai yrittää vaan korvata tai tehdä samantyyppistä, että ei välttämättä tiedetä, minkälaisia ruokia voisi tehdä.
Unna Aittola [00:24:22]: Ja osa mielestäni [?? 00:24:25] tosi moni saattaa sanoa, vaikka että ei tykkää pavuista, ei tykkää linsseistä tai tosi yleinen, millä korvataan liha, niin jos sitä vaihdellaan, niin sitten ehkä useampi uskaltaa kokeilla niitä. Jos on joku tietty ja ei yhtään kiinnosta, niin otankin jotain toista niistä vaihtoehdoista.
Puhuja 3 [00:24:43]: Nuo kasviproteiinijutut ovat sillekin keittiölle tosi uusia varmasti vielä. Se vaatii heiltäkin sitä kehittymistä ja oppimista, että miten niistä saa maistuvia ruokia.
Hanna Jensen [00:24:54]: Tähän loppuun kaikki, Riina, Iida ja Unna, niin jos saisitte valita yhden keinon, miten kehittää kouluruokailua ilmastoystävällisemmäksi, niin mikä se olisi?
Puhuja 3 [00:25:06]: Minäkin olen vähän ei-koskaan-hävikkiä -tyyppi, että en heitä oikein ruokaa roskiin. Mielestäni se hävikki kyllä, se vaatii vaan ihmisiltä sen ajattelutavan muutoksen, että ruokaa ei heitetä roskiin. Siinä vaiheessa, kun sinä heität sen roskiin, niin kaikki se ilmaston kulutus, mitä siihen on mennyt, siihen ruoan tuotantoon, se valuu ihan hukkaan, kun sitä ruokaa ei syödä. Se, että hävikki aivan minimiin.
Iida Aulaskoski [00:25:34]: Minä haluaisin lisätä kasvisruokapäiviä. Mielestäni on liian vähän, että on vaan yksi kerta viikossa.
Unna Aittola [00:25:41]: Olen ihan samaa mieltä kummastakin asiasta. Innokkaasti puolustan kasvisruokaa kyllä.
Puhuja 3 [00:25:46]: Hei, mielenkiinnosta kysyn, että ovatko pinaattiletut kasvisruokapäivänä vai ovatko ne tavallisena päivänä?
Unna Aittola [00:25:54]: Minä en ole kyllä kiinnittänyt huomiota, kun en syö liharuokia ollenkaan. Siis välillä ehkä, välillä ei.
Iida Aulaskoski [00:26:02]: Joo, pinaattilettuja on aika harvoin. Jos on kasvisruokapäivä, niin ei ihmiset ajattele, että nyt on pinaattilettuja.
Hanna Jensen [00:26:12]: Kiitos teille kaikille tästä keskustelusta. Aika meni tosi nopeasti.
[äänite päättyy]
Takaisin Ruoka murroksessa -podcastsarjan sivulle.