Äänitteen nimi: Yritykset yhteiskuntavastuun eturintamalla ruokamurrosessa jakso 12
Äänitteen kesto: 00:39:27
[äänite päättyy]
[Musiikkia 00:00:00]
Hanna Jensen [00:00:10]: Ajankohtaisen justfood-hankkeen tavoite ei ole vaatimaton. Siirtymä ilmastoviisaaseen ja terveelliseen ruokajärjestelmään on tehtävä kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Tämä on Ruoka murroksessa tiedepodcast Ja minä olen Hanna Jenssen. Jos tämä podcast-jakso olisi nauhoitettu vuosi sitten, niin keskustelu saattaisi olla hiukan erilainen. Silloin olisimme puhuneet siitä, että ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen vaativat suuria muutoksia ruokajärjestelmässä ja tarvitaan koko järjestelmän siirtymälle ruokamurros. Mutta Ukrainan sodan takia on mietittävä ja tehtävä vielä enemmän. Tänään puhutaan siitä, mikä on yritysten ja teollisuuden vastuu ruokamurroksessa. Yritykset ja elintarviketeollisuus ovat nimittäin nousseet tärkeään rooliin ympäristövastuun kantajana ja niiden sanotaan kykenevän toimimaan jopa nopeammin, kuin politiikka kykenee. Paikalla ovat justfood-hankkeessa mukana oleva yliopistotutkija, dosentti Ari Paloviita Jyväskylän yliopistosta ja SOK:n vastuullisuusjohtaja Niina Elomaa. Tervetuloa.
Ari Paloviita [00:01:23]: Kiitos.
Nina Elomaa [00:01:23]: Kiitos.
Hanna Jensen [00:01:24]: Niin, aloitetaan tästä Ukrainan sodasta, joka eittämättä on nyt tässä aika iso tekijä, niin Ari, jos aloitat kertomaan siitä, että miten tämä sota on vaikuttanut koko meidän ajatteluun, mikä liittyy tähän ruokamurroksen edistämiseen.
Ari Paloviita [00:01:40]: Joo. Tosiaan, kun me aloitettiin justfood-hanketta sillon jokunen vuosi sitten, niin tilanne aika erilainen. Oli aika stabiili tilanne. Sen jälkeen tuli korona. Ja sitten tuli tänä vuonna tämä Ukrainan sota. Varmaan tämä on tuonut sekä haasteita että mahdollisuuksia. Tietysti sodan kaikki kerrannaisvaikutukset ovat erityisesti vaikuttaneet Suomenkin ruokajärjestelmään, mikä näkyy kustannusten nousuna. Kaikki tuotantokustannukset ovat nousseet ja esimerkiksi lannoitteet, sähkö, polttoaineet, kaikki tämmöiset ruoan tuotannossa hyvin tärkeät tuotantopanokset, niiden hinnat ovat nousseet. Yhtälailla loppuhinnat kuluttajille, ne ovat nousseet. Eli se koskettaa ihan jokaista kansalaista. Ja ehkä tämä ilmanstonmuutoksen hillintä -keskustelu, ehkä tämä sota on vaikuttanut sillä tavalla, että vähän ehkä semmoinen varautuneempi olo tullut, koska on tämä epävarmuus lisääntynyt kaikin puolin. Ehkä politiikan tekemiselle tämä on haasteellisempi tilanne, tämä sodanjälkeinen tilanne. Mutta ehkä tämä tuo myös mahdollisuuksia sillä tavalla, että esimerkiksi fossiilista polttoaineista irtautuminen on lähtenyt. Tämä keskustelu on selkeästi nyt lisääntynyt ja tämmöiset riippuvuudet Venäjän eri raaka-aineista, niin näitä pyritään tietysti vähentämään riippuvuuksia. Parantamaan sitä omavaraisuutta myös energiantuotannon suhteen. Kyllä tässä on monenlaisia vaikutuksia.
Hanna Jensen [00:03:32]: Nähdäänkö justfoodissa, että vielä on hyvät mahdollisuudet pysyä niin sanotusti, ei nyt voi sanoa aikataulussa, mutta kuitenkin kyydissä?
Ari Paloviita [00:03:43]: Kyllä varmasti kyydissä, mutta haasteita on moninkertaisesti. Ja pitää ottaa huomioon monenlaisia asioita sen ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi.
Hanna Jensen [00:03:54]: Onko niihin polkuihin ja muuhun ajatteluun otettu tämä sotatilanne mukaan? Vai kulkeeko se siellä kaikessa ajattelussa nyt tämmöisenä uutena, yllättävänä tekijänä?
Ari Paloviita [00:04:06]: Kyllä ne alkuperäiset muutospolut ovat ne, mitä ne ovat alunperinkin määritelty. Mutta kyllä tietysti sitten mietitään, millä keinoilla ja millä oikeudenmukaisilla keinoilla näihin tavoitteisiin päästään. Niitä sitten kovasti mietitään meidän tutkimusryhmissämme.
Hanna Jensen [00:04:25]: Kyllä. Entäs Niina, mitä sinun ja SOK:n näkökulmasta tämä sota on aiheuttanut?
Nina Elomaa [00:04:32]: Kyllä tuossa Ari varmaan kuvasi sen aika hyvin, että miten se näkyy. Tietenkin meillä se ehkä kohdistuu paljon myös siihen, että miten kuluttajat käyttäytyvät. Ja siellä tietenkin nousee se huoli siitä inflaatiosta, siitä ruoan hinnasta. Mutta samalla mielestäni nostona tuo omavaraisuusnäkökulma on ollut mielenkiintoinen myös. Meillähän on vahvasti ruoassakin, ihmiset ja suomalaiset arvostavat kotimaisuutta. Luulen, että tämmöinen omavaraisuusnäkökulma on tullut siihen vahvasti mukaan. Se huoltovarmuus, omavaraisuus, me pystymme itse tuottamaan sen ruoan. Luulen, että kotimaisuuden arvostaminen tässä on varmasti noussut. Ja sitten minä mietin enemmän tätä ilmastokulmaa siitä vinkkelistä, että nythän korona näytti meille sen, että miten tietyt, isot muutokset, että miten ne rupeavat heijastumaan meidän käyttäytymiseen. Tai miten me yhtäkkiä joudutaan elämään ihan toisenlaisessa tilanteessa. Sitten tuli tämä valitettava sotatilanne ja taas sama, että se rupeaa heijastelemaan. Ja sitten pitäisi pitää mielessä se, että ilmasto ja ilmastonmuutos tai luontokato, niin nämä ovat myös niitä aaltoja, jotka täältä voi tulla ja jotka voi tehdä ihan vastaavia heijastumia siihen, että miten tämä maailma muuttuu ja miten meidän kuluttaminen muuttuu, miten ruoan tuotanto muuttuu ja niin edelleen. Eli vaikka me nyt ehkä katsomme vähän kuin tässä hetkessä, ihan luonnollisesti tätä ikävää tilannetta, niin siellä ovat ne isot asiat, jotka myös tulevat. Ja tulevat muuttamaan ja meidän täytyy muuttua kaikkien tässä mielessä. Ei se ilmastokysymys tai biodiversiteettikato, niin ei ne sieltä mihinkään katoa. Ne ovat siellä.
Hanna Jensen [00:06:32]: Joo. Sulla on pitkä kokemus vastuullisuuden työtehtävissä vastuullisuusjohtajana, niin näetkö, että näistä isoista, sinänsä odottamattomista käänteistä, näin isoista käänteistä on tullut yrityksille uutta tietoa? Tai kun vertaat siihen, että mitä vuosien varrella, millaisista asioista on puhuttu ja mitä on suunniteltu, niin ovatko nämä tilanteet tuoneet jotain uutta?
Nina Elomaa [00:06:56]: Kyllä ne ovat siinä mielessä, että minä uskon, että yritykset ovat aika pitkälti myös lähteneet miettimään sitä, että voi tulla aika nopeitakin muutoksia, jotka muuttavat sitä liiketoiminnan logiikkaa ja millä tavalla liiketoiminta toimii. Minä uskon, että sitä kautta se on heijastunut. Yritykset pohtivat sitä, ne ovat ehkä havainnoineet myös muutoksen voiman ja se miten nopeasti se voi yhtäkkiä tulla. Ja olla iso. Tietenkään minä en halua olla mikään tuomiopäivän manaaja tässä, mutta tai sanoa mitään ikävää, mutta siis minä näen kyllä, että siihen pitää varautua. Ja minä itse uskon kuitenkin ratkaisukeskeisyyteen siinä, että kyllä yritykset löytävät niitä ratkaisuja yhdessä näiden arvoketjutoimijoiden kanssa.
Ari Paloviita [00:07:43]: Niinalle semmoinen kysymys, että ovatko nämä kriisit vaikuttaneet teidän toimitusketjuihin tai arvoketjuihin? Onko teillä tullut ihan selkeitä häiriöitä ruokapuolella?
Nina Elomaa [00:07:56]: Kyllä meillä, sanotaan näin, että olemme nähneet siitä normaalista poikkeavaa tekemistä. Mutta ne eivät olleet sellaisia ne häiriöt, että niistä ei olisi selvitty, että sitten on löydetty uusia, sanotaan vaikka saatavuuteen liittyviä ongelmia, mitä on tullut tai hintatasoon. Me olemme sitten pystyneet kuitenkin ratkomaan ne tilanteet. Mutta se, mitä siellä tapahtui on se, että näitä voi tulla enemmän ja enemmän. Semmoista tiettyä joustavuutta ja ajattelun ketteryyttä pitää aikaansaada juuri näiden tilanteiden vuoksi. Ja kyllä varmasti sellaista pohdintaa saatavuudesta, hintatasosta, siitä, että tavara esimerkiksi pystyy kulkemaan. Sehän on myös ollut sellainen, mitä me esimerkiksi koronan kohdalla huomasimme. Tavara ei pääse jostain tulemaan ja jää jumiin jonnekin. Mikä se syy voi olla? Silloin se oli korona, mutta tulevaisuudessa voiko se sitten olla ilmaston tai luontokadon aiheuttama tilanne, jonka seurauksena ei pystytäkään saamaan. Kyllä nämä sillä tavalla on herättänyt.
Hanna Jensen [00:09:02]: Voisiko se Ari olla jokin, jos mietitään ilmastonmuutokseen liittyvää, että oletteko miettineet, että mikä voisi olla semmoinen jättimäinen, iso käänne?
Ari Paloviita [00:09:10]: Näitähän ei yleensä pystytä ennustamaan. Kaikki ovat tulleet yllätyksenä. Ja varmasti jatkossakin sama linja jatkuu. Toki me olemme tietäneet esimerkiksi tämän epävakaan tilanteen idässä. Tiedämme ilmastonmuutoksen riskit. Mutta se, että kuinka niihin sitten oikeasti varaudutaan ja tehdään varautumistyötä, niin ehkä siinä on parantamisen varaa vielä kaikilla sektoreilla.
Hanna Jensen [00:09:44]: Lyhenne CSR tarkoittaa corporate social responsibilityä eli yritysten yhteiskuntavastuuta laajasti. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin ihan alkuperäisessä määritelmässä se oli vapaaehtoista ja sitten siitä tuli lähes pakko. Ei pelkästään lain, vaan myös kuluttajien vaatimuksesta. Mutta nyt tuntuisi, että se olisi jälleen jotakin pakkoa suurempaa, että ovatko yritykset jotenkin kantamassa vielä enemmän vastuuta, kuin heiltä vaadittaisiin. Tai enemmän, kuin laki vaatisi. Mitä mieltä olet, Niina?
Nina Elomaa [00:10:20]: Kyllä yritykset pyrkivät tekemään varmasti, ainakin suuri osa yrityksistä, enemmän, kuin mitä se laki vaatii. Esimerkiksi kuluttajarajapinnassa toimivat yritykset, niiden on pakko kuulla, mitä kuluttajat toivovat. Ja kuluttajilta tulee paljon myös sitä painetta, koska tottakai, aika luonnollista, että sinä haluat ostaa tuotteita tai palveluita yritykseltä, joka sinun mielestäsi toimii hyvin ja on eettisesti tai moraalisesti ok omien arvojesi kanssa. Kyllä nämä kysymykset tulevat sieltä. Mutta täytyy sanoa myöskin se, että tällä hetkellä Euroopan unionissa on ihan valtavasti menossa yritysvastuuseen liittyvää regulaatiopohdintaa. On erilaisia direktiiviluonnoksia, on asetuksia ja niin edelleen. Kyllä ne tulevat myös asettamaan isoja paineita yrityksille pystyä suoriutumaan kaikista niistä asioista, mitä säädäntö ja regulaatio vaativat. Kyllä niitä molempia tarvitaan. Me tarvitsemme sitä regulaatiota, mutta sitten täytyy tehdä myös sitä muuta, joka on liiketoiminnalle ja liiketoiminnan tulevaisuudelle keskeistä, että miten sinä toimit siellä. Kyllä sidosryhmät odottavat yrityksiltä myös. Ja yrityksillä on, minä näen, ratkaisijan rooli. Me olemme niitä, jotka ehkä keksivät niitä yhdessä tutkijoiden kanssa, mitä pitää tehdä. Mutta sillä tavalla, että me tuomme niitä ratkaisuita pöytään, miten tätä hommaa voidaan tehdä.
Hanna Jensen [00:11:46]: Kyllä. Jos puhutaan vähän tästä sääntelyn kasvamisesta, niin mikä on justfoodin näkökulma tähän, että valmistaudutaanko yrityksissä tarpeeksi? Tai miten te näette hankkeessa tätä?
Ari Paloviita [00:12:00]: Toivottavasti kaikissa yrityksissä varaudutaan. Toki niissä on sitten paljon eroja. On eri kokoisia yrityksiä. Suomessakin jos ajatellaan ruokasektorin yrityksiä, niin kun maatilat ovat perheviljelmiä, pieniä yrityksiä, elintarviketeollisuudesta suurin osa on pieniä yrityksiä. Tietysti kaupan puolella on isot toimijat ja teollisuudessa on muutamia isoja toimijoita. Ne resurssit varautua ja tehdä niitä tekoja on sitten erilaiset tietysti ja erilaiset valmiudet. Toivon, että kaikissa yrityksissä otetaan se varautuminen tulevaan lainsäädäntöön huomioon.
Hanna Jensen [00:12:46]: Mutta mietin sitä yritysten kannalta, että jos ympäristövastuuta säädellään tulevaisuudessa vahvemmin, niin mitä silloin tapahtuu yritysten omille edistämisohjelmille ja -teoille? Onko sitten riski siinä, että intressi rakentaa niitä pienenee, koska regulaatiota tulee niin paljon?
Nina Elomaa [00:13:08]: Uskoisin sillä tavalla, että se on resurssikysymys. Sen takia regulaation kanssa pitää olla huolellinen, että siitä tulee viisasta ja hyvää. Että se oikeasti vie asioita eteenpäin. Se ei ole pelkästään yritykseltä resursseja vievä hallinnollinen taakka. Ja jos yrityksellä on X määrä resursseja siihen, mitä se voi käyttää vaikka ympäristötekemiseen, jos se joutuu pistämään ison osan sinne regulaatiopuolelle, niin sitten se ei välttämättä ole hyvä. Me olemme myös sellaisessa tilanteessa, että jos ajatellaan näitä isoja asioita, vaikka sitä biodiversiteettiä tai isoja ympäristökysymyksiä, niin nämä ovat monta kertaa nyt, itse havainnut sen, että nämä ovat sellaisia asioita vaikka siellä arvoketjussa, että sinä et pysty tekemään niitä yksin. Jos ajattelet jossain kaukana olevaa tehdasta, ajatellaan vaikka tekstiilitehdasta, jos hypätään ruoan ulkopuolelle. Sieltä tulee sinulle tuotteita ja sinä olet siellä niitä tilaamassa ja sinulla on aika suora yhteys siihen. Sinä voisit ajatella, että hei, minun täytyisi tehdä vaikka vesikysymyksissä jotain. Sinä saatat olla tosi pieni säie siellä. Sen takia sitten, jos ajattelet, missä se iso ongelma olisi. Se on todennäköisesti koko siinä ekosysteemissä, jolloin sinun pitäisi saada ne kaikki yritykset ja toimijat ja hallinto ja kaikki toimimaan sen yhteisen päämäärän edistämiseksi. Ja tämä tulee vaatimaan yrityksiltä enemmän yhteistyötä. Ja pitää olla platformia, missä pystyt keskustelemaan tästä, miten me teemme tämän homman. Koska sen yksittäisen toimijan tekeminen ei riitä. Ja tämä on mielestäni näissä ympäristökysymyksissä ihan keskeinen juttu, mitä pitää miettiä. Että miten me oikeasti teemme sitä muutosta. Ja tämä voi koskea myös Suomea. Tämä voi koskea myös ruokaa. Emme me ole enää sellaisessa, että pystytään vain säädöksin näitä ohjaamaan, vaan pitää olla sitä tekemistä yhdessä muiden yritysten kanssa.
Ari Paloviita [00:15:17]: Ja laajemmassa kuvassa nyt on puhuttu siitä, mikä ylipäätään, kun yritykset toimivat tässä kapitalismissa, että mikä se kapitalismin perimmäinen tarkoitus on. Siitä on käyty viime aikoina keskustelua, muun muassa Financial Times -lehdessä on kyseenalaistettu se yritysten ja koko kapitalistisen järjestelmän toiminta, että mihin tavoitteisiin siinä pyritään. Nyt on esimerkiksi World Business Council for Sustainable Development, joka on yritysten muodostama yhteisö kestävän kehityksen kysymysten äärellä. Sielläkin on tuotu tämmöinen agenda, jossa sitä kapitalismin tarkoitusta muutetaan sillä tavalla, että sillä pyrittäisiin vastaamaan isoihin yhteiskunnallisiin ongelmiin, muun muassa ilmastonmuutokseen, sosiaalisiin kysymyksiin. Se painopiste muuttuisi siitä talouspainotteisuudesta laajempaan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, sen yritystoiminnan positiivisiin vaikutuksiin. Nyt paljon mitataan näitä päästöjä ja negatiivisia vaikutuksia, mutta myös se, että millä tavalla yritykset voisivat vaikuttaa positiivisesti yhteiskunnan kehittymiseen.
Hanna Jensen [00:16:32]: Miltä kuulostaa, Niina, tää?
Nina Elomaa [00:16:34]: Minun mielestäni erittäin hyvä. Olen itse ajatellut sitä joskus vuosia sitten tämän shared value -käsitteen kautta. Yrityksillähän on muutakin roolia, kuin pelkästään se omistajan tuoton varmistaminen, vaan sinä tuotat jotain siihen ympäröivään maailmaankin hyvää ja sinun tekemisesi voi tuottaa sitä hyvää, että kyllä komppaan mitä Ari sanoi. Mielestäni siinä on ihan selkeästi järkeä. Eihän se yritystoiminta voi olla pitkäjänteistä, jos ei se ole kestävää. Se on mielestäni hyvin tärkeä näkökulma myös siinä, että tehdään hyvää siihen ympäröivään maailmaan. Yrityksillä on siinä rooli.
Ari Paloviita [00:17:18]: Ja tämä yhteiskuntavastuu [?? 00:17:20] niin sehän lähtökohtaisesti on nimenomaan sidosryhmälähtöinen ajattelutapa, jossa pyritään huomioimaan hyvin laajasti ne sidosryhmäosakkeenomistajien lisäksi. Tietysti on edelleen sitkeässä se osakkeenomistajien versus muiden sidosryhmien edut, mutta varmasti muutosta tähänkin tapahtuu pikkuhiljaa.
Hanna Jensen [00:17:43]: Onkohan tapahtunut jo, Niina, mitä sun näkökulmasta?
Nina Elomaa [00:17:46]: Kyllä uskon, että on tapahtunut. Mutta täytyy muistaa tuo, mitä Ari sanoi, niin siinä ovat varmaan yritykset erilaisissa tilanteissa, että miten se sidosryhmien vaikutus näkyy. Kyllä itse tunnistan sen, kun minulla on teollisuustaustaa, niin siellä se näkyy ehkä vähemmän. Mutta heti, kun olet kuluttajarajapinnassa, niin se rupeaa näkymään todella vahvasti myös se kuluttajien vaikutus siihen yritystoimintaan. Mielestäni tässä on siinä mielessä, että yritykset eivät ole ihan samanlaisessa tilanteessa sen kanssa, miten hyvin ne saavat sidosryhmäinputtia. Mutta kaiken kaikkiaan, kyllä se liiketoiminnan kehittäminen pitää perustua siihen kestävyyteen, koska me olemme kaikki riippuvaisia, yritykset ovat riippuvaisia, vaikka luonnon tarjoamista resursseista. Jos et pidä niistä huolta, niin sinun busineksesi loppuu ennemmin tai myöhemmin.
Ari Paloviita [00:18:44]: Joo. Ja nykymaailmassa yritysten toiminta on muuttunut läpinäkyvämmäksi sillä tavalla, että sosiaalinen media esimerkiksi aiheuttaa sen, että hyvin helposti puututaan erilaisiin epäkohtiin ja hyvin nopeasti. Reagointiaika, olipa kyse poliitikoista tai yrityksistä, niin se on entistä lyhyempi ja kaikkia toimijoita seurataan hyvin tarkasti. Eletään sellaisessa akvaariomaailmassa, jossa kaikki on läpinäkyvää ja kaikki tapahtuu hyvin nopeasti.
Hanna Jensen [00:19:18]: Olettaisin, että SOK:ssa tämä tiedetään ja nähdään?
Nina Elomaa [00:19:22]: Kyllä joo. Mutta täytyy sen verran sanoa myös, että tässä pitää myös yritysten pitää pää kylmänä. Ihan sen takia, että välillä sosiaalisessa mediassa tai muuallakin, kun ne nousevat teemat tai keskustelut, mitä siellä tulee, ne voivat olla loppupeleissä aika pieniä, esimerkiksi sen yrityksen vastuullisuuteen tai kestävään kehitykseen liittyvien olennaisten asioiden näkökulmasta. Ihmiset voivat kokea jonkun asian todella suureksi ja sitten se ei ole sen yrityksen keskeisiä, vaikka negatiivisia vaikutuksia, mihin sen pitäisi fokusoida. Yritysten pitää pystyä huolehtimaan kyllä siitä, mitä keskusteluissa käydään ja ottaa ne asiat huomioon. Mutta samalla pää kylmänä sen kanssa, mitä sinä teet. Jos lähdet jokaisen risahduksen perään juoksemaan, niin sekin voi mennä kuusikkoon.
Hanna Jensen [00:20:13]: Kyllä. Tuohan vaatii kyllä valtavaa kokemusta, että hermot kestävät sitä, millainen sosiaalinen media voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. Niin tuo tehtävä ei ole ihan helppo.
Ari Paloviita [00:20:26]: Yritykset mittaavat paljon asioita ja varmasti niitä mittareita kannattaa seurata, mitä tulee ympäristövaikutuksiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin. Nämä mittarit kertovat sen oman totuutensa. Sitten taas sidosryhmiltä voi tulla erilaisia vaateita ja sieltä voi tulla myös oikeudenmukaisuuteen liittyviä vaateita, jotka eivät välttämättä ole kovin helposti mitattavissa perinteisillä mittareilla. Tässä on kaksi puolta. Tasapainotus.
Hanna Jensen [00:20:57]: En tiedä onko teillä vastausta heti, mutta minä annan ainakin aivojen sopukoihin mietittäväksi, jos olisi esimerkki jostakin sellaisesta, jota kuluttajat olisivat saaneet aikaiseksi tai sosiaalisen median jokin muutos, että yritykset olisivat alkaneet taipumaan, niin katsotaan löytyykö vastausta lopuksi siihen. Mutta katsotaan SOK:n yritysvastuuta. Ainakin osa siitä kuuluu näin: "Tähtäämme siihen, että vuonna 2030 myymästämme ruuasta vähintään 65 prosenttia on kasvipohjaista ja 80 prosenttia on kotimaassa valmistettua. Sekä huolehdimme eläinten hyvinvoinnin edistämisestä. Lisäksi edistämme suomalaisten hiilineutraalia liikkumista." Kysytään ensin Niinalta, että miltä kuulostaa?
Nina Elomaa [00:21:45]: Tuo on pala meidän vastuullisuusohjelmaa ja se nimenomaan fokusoi kestävään kuluttamiseen. Siellä on paljon muutakin. Joo, täytyy sanoa, että 65 pinnaa kasvipohjaista plus 80 prosenttia kotimaista. Se voi kuulostaa helpolta, mutta tällä hetkellä on ollut mielenkiintoista, kun keskustelee kollegoiden kanssa tai asiakkaiden tai muiden sidosryhmien kanssa, jotka käyttävät S-mobiilin kotimaisuus- ja hiilijalanjäljen laskuria ja kasvipohjaisuutta katsoo sieltä, niin kun kasvatat kasvipohjaisuutta, niin kotimaisuusprosentti laskee. Ja tämä kombinaatio on kova. Tämä on se, mikä siinä tekee sen haasteen. Meillä on iso haaste saada kotimaista kasvipohjaista ja sanotaan esimerkiksi kasviproteiineja, niin tämä on se, mitä me yritämme tällä lauseella edistää. Me haluamme ja tavoittelemme sitä, että pystyttäisiin tuottamaan suomalaista proteiinilähdettä. Siinä on ehkä se kovuus. Se, mitä tuohon liikkumiseen tulee, hiilineutraali liikkuminen, niin pyritään tottakai siinä meidän ABC-liiketoiminnassa, että saataisiin niitä päästöjä pois. Mutta me olemme halunneet sanoa hiilineutraali sen takia, että me tiedämme, että se tulee ottamaan vähän aikaa. Ja sen takia tässä väliajalla, murrosvaiheessa, niin on pohdittu sitä, että kompensaatio voi olla ihan ok ratkaisu, vaikka päästöjä pyritään vähentämään kaikin mahdollisin keinoin. Sähköautoilua, ABC-latausta ja niin edelleen. Kyllä siellä yritetään tehdä niin, mutta ymmärretään, että se murros ei ole aina pelkästään meistä kiinni.
Hanna Jensen [00:23:30]: No miltä, Ari, sinusta kuulosti?
Ari Paloviita [00:23:32]: Tottakai kasvipohjaisuuden kasvattaminen ruokavaliossa, sehän on myös justfoodin yksi näistä murrospoluista. Maankäytöllä on isoimmat vaikutukset ilmastopäästöihin, mutta ruokavalio yhtä lailla tärkeä tekijä. Ja sillä tavalla kannatettava. Tosiaan se on totta tuo Niinan esiin tuoma ristiriita kasvipohjaisuuden ja kotimaisuuden välillä. Tällä hetkellä käsittääkseni 70 prosenttia Suomen maatalouden myyntituloista tulee eläinpohjaisista tuotteista. Tämä on maito- ja lihatuottoinen maa. Täällä tarvitaan kotimaista kasviproteiiniteollisuutta lisää. Alkutuotannossa enemmän monipuolisempaa kasviproteiinin tuotantoa. Käsittääkseni meillä on seuraava justfoodin podcast, nimenomaan liittyy tähän kasviproteiinikysymyksiin, joten minä en tässä mene enää sen syvemmälle siihen. Mutta näistä tavoitteista, eläinten hyvinvointi on tietysti semmonen, joka mielestäni liittyy myös lihatuotteiden hintoihin ja arvostukseen. Monet tutkijat ovat olleet sitä mieltä, ja itsekin sitä mieltä, että liha on kestävyyden kannalta liian halpaa. Lihatuotteet, eläintuotteet. Koska se hintataso on semmoinen, kun miettii kaikkia niitä kustannuksia, mitä eläinperäiseen tuotantoon liittyy, oli ne ympäristökustannuksia tai eläinten hyvinvointiin liittyviä, niin ne eivät ehkä ole tasapainossa. Se on semmoinen kriittinen kysymys, että mikä on lihan oikea hinta verrattuna kustannuksiin. Tämä hiilineutraali liikkuminen on tietysti hyvä suunta. Mutta siinä sitten, tuli mieleen, matkasin junalla aamulla Jyväskylästä ja siellä juhlittiin vähän aikaisin Suomen ensimmäistä Prismaa, joka silloin perustettiin poikkeuksellisesti syrjään keskustasta, ihan keskelle peltoa. Sehän aloitti semmoisen ison murroksen Suomessa, että siirryttiin automarketteihin ja hypermarketteihin, joissa sitten vuosikymmenten saatossa niistä on tullut vallitseva tapa kauppaostosten tekemiseen. Olen itse elänyt sitä aikaa, jolloin pihassa kävi kauppa-auto. Silloin se logiikka meni niin, että yksi auto tuo 20 kotitaloudelle ruuat, kun nyt taas 20 autoa lähtee supermarkettiin hommaamaan ruokaa. Tässä on iso murros tapahtunut, nimenomaan liikkumisessa. Mutta on tietysti hyvä asia, että sähköautojen latauspisteet, biokaasutankkausta voidaan harjoittaa tuolla suoramarketeissa myös.
Hanna Jensen [00:26:52]: Mitä ajatuksia sulle tulee, Niina, tästä mielikuvasta kauppa-auto versus Prisman ruuhkat?
Nina Elomaa [00:26:58]: Onhan siinä tietenkin myös se, että verkkokauppa kehittyy ja millä tavalla ihmiset ja kuluttajat haluavat toimia. Ja siinä täytyy pitää mielessä se, että kun sinne kauppaan tullaan, niin siellä tehdään tosi paljon monta muutakin asiaa. Ei se ole pelkästään se kaupassa käynti. Kyllä siellä ihmiset toimivat ja palveluita on niissä pisteissä. Ja niitä toivotaan itse asiassa paljon enemmän. Meillä on muun muassa ollut tämmöisiä kestävään kuluttamiseen liittyviä kokeiluja, joissa ihmiset ovat toivoneet, että he pystyvät vaikka tuomaan sinne Prismaan vaikka jotain käytettyä tai antamaan pois, lahjoittamaan tai ostamaan käytettyä. Se täytyy myös mieltää, että se on jotain muutakin, kuin pelkästään se kauppa. Mutta tietenkin tuo murros on tapahtunut. Ja itsekin muistan sen ajan, kun kävin ihan vaan siitä rappuset alas ja kauppaan, että muistan senkin ajan. Lapsena näin oli, että niitä oli paljon enemmän niitä myymälöitä tuolla. Se on varmasti myös rakenteellinen muutos, mitä on tapahtunut. Toki, ymmärrän hyvin.
Hanna Jensen [00:28:13]: Mutta olisi kiinnostavaa teidän kanssanne vaihtaa muutama sana vielä siitä, kun justfoodissa ovat nämä reiluuden ja oikeudenmukaisuuden käsitteet todella tärkeät ja nostettu, niin haluaisitko Ari pohjustaa jotenkin semmoista, jos mietitään myöskin SOK:n kaltaisia toimijoita ja yrityksiä, niin millä tavalla reiluutta ja oikeudenmukaisuutta pitäisi ajatella?
Ari Paloviita [00:28:39]: Meillä on tosiaan kehiteltyjä oikeudenmukaisuuden periaatteita ja kriteereitä, jotta ne tulisivat konkreettisemmiksi käyttäjienkin kannalta. Siinä on esimerkiksi tämä jako-oikeudenmukaisuus. Sehän on relevantti ruoka-arvoketjunkin osalta, että miten ruoan arvo jakaantuu eri toimijoille arvoketjussa. Nyt on tietysti paljon julkisuudessa ollut alkutuottajien ja kaupan välistä keskustelua siitä, että miten se arvo jakaantuu ja kuka saa kuinkakin paljon. Se on ollut päivän polttava kysymys. Sitten tietysti murroskyvykkyyksien tukeminen on yksi asia, mitä kaikki toimijat voivat tehdä. Myös kauppa voi miettiä kaupan suhdetta kuluttajiin, että kuinka kauppa voi olla esimerkiksi koulu tai tukea kuluttajia kestävissä valinnoissa. Kaupalla kuitenkin on paljon tietoa siitä, minkälaiset ne toimitusketjut ovat ja tietoa ympäristövaikutuksista. Sinne kuluttajien suuntaan myös sitä oikeudenmukaisuutta. Tietysti kannustaa terveellisiin ruokavalioihin samalla. Ja kyllä oikeudenmukaisuudessa tämä läpinäkyvät päätöksentekoprosessit ovat tärkeä, mikä on nostettu meilläkin esiin, että sen ruokajärjestelmän eri toimijat kokisivat, että heitä kuunnellaan päätöksenteossa ja pääsisivät myös osallistumaan siihen päätöksentekoon. Siinä on useita eri ulottuvuuksia tässä oikeudenmukaisuudessa, josta voi ottaa koppia itse kukin.
Hanna Jensen [00:30:44]: Kyllä. Entäs Niina? Jos näitä termejä käytetään, reiluus ja oikeudenmukaisuus, niin mitä ajatuksia sinulle tulee?
Nina Elomaa [00:30:51]: Kyllä varmaan noita samoja teemoja, mitä Ari luetteli. Ehkä tässä tuottajahinnassa ja mitä tuottaja saa omasta tuotteestaan, kun se sitä tuottaa, niin minusta siinä on hirveän tärkeää pitää mielessä myös se teollisuuden rooli. Koska meillä esimerkiksi suoraan tuottajilta hankittavat määrät ovat hyvin minimaalisia. Ne ovat ihan prosentteja. Me hyvin vähän ostamme suoraan tuottajilta. Ne ovat tuolla alueella niitä suoraan hankittavia. Se on mielestäni tärkeä kysymys. Siinä pitää pitää mielessä se, että on hyvin tärkeää, että koko ruokajärjestelmä on siinä mukana ja kaikki toimijat ja miettiä sitä. Näissä kuluttajan ohjauskeinoissa, niin niissä on se, että sille kuluttajalle pitää pyrkiä antamaan tosi hyvää tietoa siitä, että minkälaisia vaikutuksia on ollut ja kertoa paljon siitä. Pyrkiä olemaan mahdollisimman läpinäkyvä. Siinä on kanssa se, että siinä koen, että ei ehkä käsitetä, kuinka vaikeata se on. Ihmisillä on se käsitys, että kaikki ketjut on kauhean lyhyitä ja ymmärrettäviä ja suoria. On muutama toimija, että ne ovat tosi hankalia. Se datan saaminen on tosi vaikeaa. Kauppa on siellä sen koko datan toimitusketjun ihan perimmäinen toimija. Tämä on iso, mistä myös pitäisi puhua tästä, että jos me haluamme antaa enemmän tietoa, me haluamme saada yhdenmukaisempaa tietoa, parempaa tietoa, niin sekin vaatii tekoja kaikilta toimijoilta. Se on yksi semmoinen, että se läpinäkyvyyden kasvattaminen siinä, että mitä me sille kuluttajalle voimme informoida. Kaupalla on iso rooli myös siihen, miten kuluttaja käyttäytyy. Mehän teemme valikoimapäätöksiä eli me vaikutamme siihen, minkälaiset ne valikoimat ovat. Siinäkin täytyy pitää mielessä se, että me voimme kannustaa, me voimme tuupata hyvään suuntaan, me voimme antaa tietoa, me voimme pitää kampanjoita, joilla me edistetään jotain hyväksi koettuja asioita, mutta ei me loppuviimeksi tehdä sitä päätöstä. Asiakas aina itse päättää myös sen, mitä se ostaa. Tästä on ollut hyviä esimerkkejä. Suomu nousuun, joka alkoi vuonna 2018 tai 2019, en ihan muista, ennen kuin olin SOK:lla. Kotimaisen kalan kampanja. 20 prosenttia myynnin kasvua, kun sitä kampanjaa aloitettiin. Markkinoinnillisilla keinoilla vaikutetaan siihen. Meidän menestysresepti, konsepti, joka on ollut, siellä on ollut järjestään ne voittajat ovat olleet kasvi- ja kalapohjasia melkein kaikki. Ja pieniä toimijoita. On haluttu saada niitä pieniä toimijoita ja heidän tuotteitaan sinne. Mutta sitten voi käydä myös niin, että joku tuote ei oikeasti lennäkään. Ja se ei kuluttajia sitten saavuta. Silloin on tietenkin myös vastuullista se, että me sanomme, että okei, tämä nyt ei mennyt kaupaksi. Me emme voida ottaa hyllyyn sellaista, joka ei mene kaupaksi, koska se on hävikkiä. Ja hävikki ei ole vastuullista. Tavallaan tässä on myös tämmöistä balanssin löytäminen. Ja keinoja on, mutta meidän pitää tehdä se positiivisella tavalla, että se murros tapahtuu. Tapahtuu sitten myös ihmisten mielissä. Se käyttäytyminen muuttuu.
Hanna Jensen [00:34:39]: Minulla on tästä keskustelusta jäänyt vahvasti mieleen se, että nyt ja tulevaisuudessa tämmöinen isompi yhteistyö on pakollista. Ei pelkästään toivottavaa, vaan pakollista, jotta ruokamurrosta saadaan vietyä läpi. Niinkuin sinäkin sanoit, että ketjussa on pieniä tekijöitä, yksin ei välttämättä pärjää. Yksin ei ole sanansäilää niin paljon, että voisi vaikuttaa. Onko se, Ari, sinun näkemyksesi mukaan kanssa semmoinen tie, johon meitä ollaan viemässä? Tai johon yritysten ja kaikkien täytyy, että se on suurempi, kuin sen oma tekeminen. Se tulevaisuuden tekeminen.
Ari Paloviita [00:35:21]: Kyllä se on ilman muuta sen koko arvoketjun tehtävä. Arvoketjussakin, ajatellaan ruokaa, siellä ei saisi yksikään lenkki pettää. Jos siellä tulee ongelmia jossain kohdassa arvoketjua, niin se voi olla helposti niin, että ei sitten kaupan hyllyllekään päädy ruokaa, pahimmassa tapauksessa. Tämmöinen yhteistyö on tullut meidänkin noissa, me järjestimme eri sidosryhmille fokusryhmäkeskusteluja aikaisemmin ja kyllä sitä yhteistyön merkitystä eri toimijoiden välillä korostettiin tosi paljon. Sitten oikeudenmukaisuuteen liittyvästä kommentista tuli yksi mieleen siellä keskustelussa, että pidetään toisistamme huolta siinä ketjussa. Ei jätetä ketään huonoon asemaan.
Hanna Jensen [00:36:23]: Kyllä. Kertokaa tähän loppuun vielä jokin ruokamurrokseen liittyvä toive, jonka te haluaisitte vielä nähdä. Jokin positiivinen asia, jonka haluaisitte nähdä tapahtuvan elinaikananne tai työelämänne aikana.
Ari Paloviita [00:36:38]: Rupesin miettimään, että kuinka paljon on itsellä elinvuosia jäljellä. Justfoodissa on laitettu vuosi 2050 tavoitteeksi näille ilmastopäästöjen leikkauksille, että 75 prosenttia pois. Näkisin, että se on hyvä. Mutta sitten toivoisin myös, että meillä olisi taloudellisesti kannattava ruoantuotantojärjestelmä Suomessa. Kyllä se kannattavuus ja ilmastokysymykset pitäisi pystyä näkemään yhtenäisenä tavoitteena, eikä toisiaan poissulkevina.
Nina Elomaa [00:37:16]: Minä jatkan tuosta Arin ajatuksesta sen verran, että minä uskon siihen, että Suomessa me pystymme tekemään tämä murros fiksusti ja järkevästi. Me olemme aina pystyneet siihen. Me olemme siinä kyllä hirvittävän hyviä oltu kaikilla tasoilla, että me pystymme löytämään ratkaisut ja sillä tavalla, että kaikille se on reilua ja oikeudenmukaista. Haluaisin vielä semmoisen toiveen lisätä, että minä toivoisin, että me pystymme luomaan siitä jotain sellaista, että me pystymme viemään sitä mallia Suomen rajojen ulkopuolelle. Meidän pitää muistaa myös se, että meille tulee tosi paljon sekä raaka-aineita että tiettyjä tuotteita, vaikka kaikkien suomalaisten rakastama kahvi [?? 00:37:56] maan rajojen ulkopuolelta. Ja se, että jos me pystymme vielä sitä jeesaamaan, että sielläkin se reiluus tapahtuu, niin silloin me olemme tehneet jotain KV-tasollakin vielä. Minä toivoisin, että se tapahtuisi.
Nina Elomaa [00:38:14]: Vielä Hanna siihen sinun some-kysymykseesi ja siihen, että missä kuluttajat ovat saaneet muutoksia aikaan. Kyllä uskon, että yksi ainakin meillä on ollut se, että kun puhuttiin paljon läpinäkyvyydestä, palaan nyt ruoan ulkopuolelle tekstiileihin, on ollut se, että kerrotaan meidän oma merkki -tekstiileissä esimerkiksi valmistava tehdas. Se on ollut yksi hyvä esimerkki. Toinen, mikä minulla tulee, mikä oli aika vahva silloin muutama vuosi sitten, oli vahvasti muovi ja muoviroska, merten muoviongelma. Luulen, että se herätti aika paljon yrityksiä myös pohtimaan muovia ja muovin käyttöä. Uskon, että se oli semmoinen yleinen, mitä Suomessa tapahtui aika paljon. Silloin pakkauskeskustelu alkoi vahvemmin. Se on ollut yksi, mikä on saanut muutosajatuksia yrityksissä.
Hanna Jensen [00:39:08]: Tosi hyvät esimerkit. Muistan itsekin nuo keskustelut ja ne ajat. Kiitos hyvästä keskustelusta Niina ja Ari.
Ari Paloviita [00:39:15]: Kiitos.
Nina Elomaa [00:39:16]: Kiitos.
[äänite päättyy]
Takaisin Ruoka murroksessa -podcastsarjan sivulle.